Esikoiskirjailija Toni P. J. Saarinen kertoo matkasta kuolleiden valtakuntaan

Toni P. J. Saarisen esikoisromaani Kuolleita kukkia Miasmalasta kertoo kapinallisuudesta ja ulkopuolisuudesta vino hymy huulillaan. Frida Maria Pessi haastatteli Saarista tämän esikoisromaanin synnystä.

Margaretin perheellä on ongelmansa. Kaikessa hurmaavuudessaan he ovat varkaita, huijareita, metafyysisiä anarkisteja, järjestyksen vankkumattomia vihollisia ja yleisiä uhkatekijöitä – eivätkä vähiten toisilleen. Kun tuonpuoleisen julma hallitsija Luutar kaappaa perheen kuopuksen, he lähtevät pelastusretkelle Miasmalaan, kuolleiden kaupunkiin.

Saarinen kirjoitti ensimmäiset sanat Miasmalasta jo syksyllä 2018. Tarina lähti syntymään erään elokuvan yksittäisestä kuvasta, joka esitti tehdasmaisemaa.

– Aloin pohtia, millainen olisi tuonpuoleinen, joka olisi hyvin lohduton, tehdasmainen kompleksi. Romaania kirjoittaessa tyyli kuitenkin muuttui ja aloin hahmotella erilaisia kieroutuneita hahmoja ja heidän välisiä keskustelujaan, Saarinen kertoo.

Hän halusi kirjoittaa kitkaisesta perhesuhteesta sopivasti överiksi menevää huumoria. Kieroa huumoria Saarisen teksteissä on ollut aikaisemminkin, mutta ei aivan Miasmalan mittakaavassa. Monet hahmot romaanissa ovat kiehtovalla tavalla vinoutuneita.

– Perhedynamiikat ovat kiinnostavia. Perhe on siitä ihmeellinen konstruktio, ettei sitä voi alun perin itse valita. Silti perheeseen muotoutuu aina jokin hämärä suhde, hyvässä ja pahassa, Saarinen pohtii.

Hulluja tiedemiehiä, okkultisteja ja erilaisia antisankareita

Perhedynamiikan lisäksi Miasmalassa nousevat esiin elämän ja kuoleman välinen ero, kuoleman prosessit sekä erilaiset hybridiset tilat, joiden kautta Saarinen tarkastelee orgaanisen ja koneellisen tilan sekoituksia. Teoksessa näkyy myös kritiikki työelämää ja modernia aikaa kohtaan. Millaisia vaaroja luovat esimeriksi loputtoman kehityksen vaatimukset, kun työstä tulee itseisarvo? Aihe kiinnostaa, vaikka Saarisella ei itsellään olekaan huonoja kokemuksia työelämästä.

– Miasmalan hahmoissa mietin, millaisia ammatteja meillä elävillä on ja millaisia nämä samat ammatit olisivat tuonpuoleisessa. Ylämaailman ihmiset taas ovat jo valmiiksi vinksallaan. Teoksessa hahmojen joukosta löytyy hulluja tiedemiehiä, okkultisteja ja erilaisia antisankareita, Saarinen sanoo.

Yksi teoksen hahmoista on Margaretin lemmikkilisko Kurt, joka kommentoi tapahtumia omaan kitkerään tyyliinsä. Kirjoitusvaiheessa Kurt otti koko ajan enemmän jalansijaa. Kurtille oli niin hauska kehitellä lisää repliikkejä, että niitä syntyi aivan toimitusprosessin loppuun saakka.

– Alun perin oli selvää, että outo porukka tarvitsee oudon lemmikin. Kun Kurt lähti mukaan matkalle Miasmalaan, se tarvitsi myös enemmän persoonaa, Saarinen kertoo.

Kaiken kaoottisen ja kapinallisen viehätys

Myös romaanin miljöö on mukavasti kierossa. Edes maailma, josta perhe lähtee matkalle, ei vastaa meidän todellisuutemme maailmaa, eikä toimi normaalien sääntöjen mukaan. Saarisen romaanissa on kiinnostavia tasoja, jotka saavat pohtimaan oman maailmamme suhdetta Margaretin maailmaan ja Miasmalaan. Mitä tahansa voi tapahtua ja teoksessa onkin läsnä punk-henkinen normien vastustaminen.

– Teoksessa näkyy oma viehätykseni kaikkeen kaoottiseen ja kapinalliseen. Kapinan kohteeksi nousevat myös myytit, jotka ovat minulle tärkeä aihe ja oma tutkimuskohteeni. En halua ainoastaan kyseenalaistaa myyttejä, vaan teoksessa on mukana myös myyttisen ajattelun juhlaa, Saarinen sanoo.

Saarinen on kulttuurintutkija ja viimeistelee väitöskirjaansa Helsingin yliopistossa. Kuolleita kukkia Miasmalasta on Saarisen ensimmäinen romaani, mutta hän on pyrkinyt olemaan aktiivinen kirjallisuuden parissa jo useiden vuosien ajan. Tänä syksynä Helsingin kirjamessujen aikaan tulee kuluneeksi 10 vuotta Saarisen ensimmäisestä novellijulkaisusta.

– Olen viehättynyt kaikesta, mikä rikkoo rajoja. Ensimmäisiä julkaisemiani novelleita on ollut vaikea sijoittaa mihinkään genreen. Kumma-kirjallisuus on eräänlainen kirjallisuuden trickster-hahmo eli kujeilija, joka sujahtaa rajojen väliin. Koskaan ei voi tietää, mitä kujeilija tekee. Tarinankertojana haluan olla punk. Se ei ole ainoastaan kirjan asenne, vaan myös hahmojen ja kirjailijan asenne, Saarinen summaa.

Lisätietoja: Miasmalan teossivulla

Saarisen kirjailijakuva: Tuomas Puikkonen