Katariina Heikkilän uutuusromaani Merenkirkas, nummenhämärä sukeltaa jälleenrakennusajan psykologisiin jännitteisiin

Kuvastaja-palkitun Katariina Heikkilän uutuusteos Merenkirkas, nummenhämärä kutsuu lukijan pohtimaan, miten paljosta muusta sodassa on kysymys kuin vain taisteluista. Aikuisille suunnattu synkkäsävyinen fantasiaromaani lähestyy genreään tuoreella tavalla.

Miten päädyit kirjoittamaan sotaseikkailuiden sijaan ennen kaikkea jälleenrakennusajasta? Miksi siitä oli tärkeä kirjoittaa?

Sodista on ylipäätään kirjoitettu paljon, varsinkin itse sotimisesta. Itseäni kiinnostavat syyt ja seuraukset: miten tilanteeseen päädytään ja mitä sen jälkeen tapahtuu. Miltä kahden ystävän suhde näyttää ennen sotaa ja sen jälkeen, kun he ovat olleet eri puolilla? Entä miten murros vaikuttaa heidän väliseensä valtasuhteeseen?

Oliko alusta saakka selvää, että Merenkirkas, nummenhämärä on ennen kaikkea yhteiskunnallista fantasiaa?

Kyllä oli. Ideana oli näyttää yhteiskunnassa tapahtuva murros sen kautta, miten se heijastuu kahden yksilön väliseen suhteeseen. Halusin myös tutkia heidän pientä mutta moniarvoista yhteisöään. On kiinnostavaa tutkia, millaisia jännitteitä syntyy ja miten suhteet neuvotellaan uudestaan sodan jälkeen.

Myös aiempi Kuvastaja-palkittu teoksesi Punainen nyrkki käsitteli sodan poliittista ulottuvuutta. Koetko, että fantasiakirjallisuudessa yleisesti otetaan tarpeeksi huomioon konfliktien poliittinen ulottuvuus?

Perinteisesti fantasiamaailmat ovat melko mustavalkoisia: pahikset on tuhottava. Tästä on toki päästy eteenpäin, ja nykyteoksissa ovat harmaan sävyt mukana. Koen kuitenkin, että fantasiassa on yhä paljon tilaa tutkia poliittisia ilmiöitä. Fantasiamaailmassa voi kuvata millaisen yhteisön tahansa, ja siellä erilaisia yhteiskunnallisia muutoksia voi kokeilla kuin laboratorio-olosuhteissa.

Millaista oli kulkea Ninkan ja Saissan matkassa? Millaiseksi oma suhteesi hahmoihin muodostui?

Kirjoitin teosta hiljalleen kahdeksan vuoden ajan, joten Ninka ja Saissa ehtivät tulla hyvin tutuiksi. Pidän molemmista, joskin Ninkan kanssa tulen paremmin juttuun. Hän on suoraviivainen ja järkevä maalaistyttö. Saissasta en tiedä, ovatko kaikki hänen arvoituksensa ratkenneet vieläkään. Toisaalta nautin erityisen paljon Saissan käyttämästä kielestä, hänen polveilevaa ajatuskulkuaan oli ilo kirjoittaa.

Merenkirkas, nummenhämärä sijoittuu teollistuvaan maailmaan. Millaisia hyötyjä tai haasteita se asetti fantasiateoksen kirjoittamiselle?

Hyötyjä oli ehdottomasti se, että ihmisten ajatusmaailma on lähellä omaamme. He voivat matkustaa pitkiä matkoja, ja tiedonkulku on sujuvaa, kun sanomalehdet on keksitty. Nämä helpottivat paljon maailmanrakentamista. Haasteena oli Saissan ammatti lääkärinä – lääketiede oli yllättävän kehittynyttä jo 1800-luvulla.

Millaista taustatyötä teos vaati?

Paljon kaikenlaista! Ajankuvasta tiesin valmiiksi aiemman tutkimustyön vuoksi. Aloitin lukemalla kartanoista: miltä kartanossa näyttää, miten se toimii, mitä siellä tapahtuu. Eniten taustatyötä vaatinut yksittäinen asia oli Saissan ammatti. Luin pinokaupalla lääketieteen kirjallisuutta, niin opaskirjoja kuin alan historiaakin, ja haastattelin tuntemiani terveysalan ja kemian ammattilaisia. Myös toinen kustannnustoimittajani joutui välillä kemianopettajaksi! Luin keskitysleireistä enemmän kuin oli terveellistä. Luin oikeastaan kaiken, mitä sain käsiini, mutta en suosittele sitä kenellekään. Tiesin hevosista jotain jo valmiiksi, mutta niiden kohdalla google lauloi ja onneksi asiantunteva kustannustoimittaja osasi myös auttaa. Lisäksi selailin toisen silmänsä menettäneiden ihmisten ylläpitämää nettifoorumia, kahlasin vuorovesitaulukoita ja yhden illan tutkin, oliko 1800-luvulla kierrekorkkeja – muun muassa!

Teoksessa on myös kolonialismin kritiikin ulottuvuus. Kerro hieman siitä.

Tarinassa on kaksi kansaa: merentakaiset ja saarivaltion alkuperäisasukkaat. Merentakaiset ovat tulleet ja ottaneet saaren haltuunsa. He ovat lujittaneet valtansa niin, että sitä ei alkuun edes kyseenalaisteta. Ninkan kautta tutkin poliittista heräämistä ja ajautumista vastarintaliikkeen pariin. Kääntöpuolena on myös postkolonialistinen ulottuvuus: vallankumous ei välttämättä johda tasa-arvoon, eikä uuden yhteiskunnan rakentaminen ole helppoa.

Keiden toivot löytävän teoksen äärelle?

Toivon, että fantasian ystävät löytävät teoksesta jotain uutta ja tuoretta. Toivon myös, että nekin, jotka yleensä eivät lue fantasiaa, tarttuisivat kirjaani ja huomaisivat, että fantasiassa voidaan käsitellä meidän maailmallemme relevantteja rankkojakin aiheita.

Lisätietoja teossivulla Merenkirkas, nummenhämärä.