Tänään sunnuntaina 31.3. 2013 Osuuskumma-kustannus on ollut toiminnassa vuoden. Merkkipäivän kunniaksi haastattelussa on Christine Thorel, osuuskuntamuotoisen kustantamon idean äiti.
Muistatko hetken, jolloin sait idean osuuskuntamuotoisesta kustantamosta? Kerro millainen se oli.
Olen ollut vuosia kiinnostunut osuuskunnasta yritysmuotona. Ensimmäisen kerran ajatus osuuskuntamuotoisesta kustantamosta syntyi kesällä kolmisen vuotta sitten, kun mietin erilaisia yhteisjulkaisemisen tapoja, jotka sopisivat minulle ja tuntemilleni kirjoittajille. Ajatuksena oli kahden tai kolmen henkilön yhteisnovellikokoelma – kirjoittajat toimisivat toisilleen kustannustoimittajina ja kaikki osallistuisivat markkinoimiseen. Ajatus paisui saman tien osuuskunnaksi – ja aloin puhua siitä kaikille, joita uskoin sen kiinnostavan. Olin jo entuudestaan sen verran perehtynyt osuuskunnan toimintaan, että saatoin päässäni nopeasti hahmotella miten homma voisi toimia. Vuoden aikana tarpeeksi moni kiinnostui ajatuksesta niin paljon, että sitä saattoi alkaa oikeasti käytännössä miettimään. Seuraavan vuoden aikana aktiiviporukka sääti kuntoon kaiken, mitä tarvittiin Osuuskumman perustamista varten. Nyt homma on pyörinyt hienosti jo vuoden!
Onko Osuuskumma toteuttanut visiosi tällaisesta yhteisöllisestä toiminnasta? Onko jotain yllättävää noussut esiin?
Tähän mennessä Osuuskumma on toteuttanut visioni hienosti! Meillä on monipuolinen joukko hoitamaan työtehtäviä laidasta laitaan, paljon ideoita ja innostusta ja halua oppia. Ehkä ihmeellisin asia on se, kuinka paljon olemme saaneet vuodessa aikaan. Lisäksi olen ihmeen innoissani jokaisesta Osuuskumman teoksesta, jossa en ole itse mukana millään tavalla. Minulle se tarkoittaa, että hassusta ajatuksestani syntynyt haave on oikeasti totta ja toimii.
Miksi osuuskuntapohjainen kustantamo toimii mielestäsi spefissä/muussa marginaalikirjallisuudessa? Vai voisiko se toimia minkä tahansa luovan toiminnan luotsaajana?
Osuuskuntamuotoinen kustantaminen sopii marginaalikirjallisuuteen hyvin siksi, että toiminta on pientä ja tekijät ovat lähellä yleisöä. Me tavoitamme ne ihmiset, joita suurissa kustantamoissa ei kai pidetä tarpeeksi tärkeinä ja kiinnostavina asiakkaina. Meille he ovat tärkeitä! Me haluamme kirjoittaa heille ja tavoittaa heidät. Yksin emme siihen pystyisi, mutta yhdessä – Osuuskummana – pystymme siihen. Samalla tavalla osuuskunta sopii mielestäni muutenkin luovalle alalle. Se auttaa pieniä toimijoita tavoittamaan yleisönsä ja asiakkaansa.
Yhdessä tekeminen tarkoittaa myös sitä, että tuemme ja haastamme toisiamme sopivissa määrin, jotta jokainen meistä voi kehittyä edelleen. Tällainen yhdessä työskentely on tavallista spefi-kirjoittajapiireissä, ja luulen, että juuri siksi osuuskunta sopii erityisen hyvin spefikirjoittajille.
Tuleeko mieleesi kohokohtia vuoden varrelta?
Perustamiskokous nyt tietysti oli kohokohta! Jokainen uusi jäsen on ollut kohokohta. Finncon ensimmäisenä isona tilaisuutena, jossa Osuuskumma oli mukana, oli kohokohta. Steampunk!:in julkaisulla selvästi todistimme olevamme olemassa. Vaikka minä en julkkareihin päässytkään, on kirjan vastaanottoa ollut mahtavaa seurata.
Henkilökohtainen kohokohta oli se, kun käänsin viimeistä Aliette de Bodardin novellia ja tajusin, kuinka hienossa projektissa olen mukana, ja kuinka paljon pidän kääntämisestä.
Missä mielelläsi näkisit Osuuskumman kolmen vuoden päästä?
Olisi mahtavaa, jos kolmen vuoden päästä saisimme julkaisutoiminnasta jo tulojakin ja voisimme kehittyä harrastuksesta selkeästi ammattimaiseen suuntaan. Näkisin mielelläni Osuuskumman julkaisevan enemmän jäsentensä romaaneita ja jatkavan novellistiikan tukemista laajemminkin.
Alusta alkaen Osuuskumman idea on ollut hullunrohkea ja kokeileva, joten kulttuurikentän mylläämisen ja totuttujen toimintatapojen kyseenalaistamisen soisin jatkuvan tulevaisuudessa.
Kiitos vastauksista ja toiminnan käynnistämisestä, Christine!
Kysymykset laativat J. S. Meresmaa ja Tarja Sipiläinen
