Kuinka sinusta tuli scifi- ja fantasiakirjailija?
Riippuu siitä, mistä lasketaan. Kirjoitin tosi huonon tarinan kissaihmisistä ja Galaksin 
Keisarista, kun olin noin 10-vuotias. Opin kaksi arvokasta läksyä: ensinnäkin sen, että kissaihmiset ovat todella huono idea, toiseksi sen, että minulla ei ole minkäänlaisia kuvittajan tai graafisen suunnittelijan lahjoja. Mutta jatkoin kirjoittamista.
Aloitin kirjoittamisen uudelleen Lontoossa asuessani sillä lopputuloksella, että kirjoitin eeppisen fantasiamöhkäleen, joka on tuomittu pöytälaatikkoon ikiajoiksi. Opetus oli, ettei kannata yrittää kirjoittaa 200 000 sanan romaania jos ei tiedä, mihin suuntaan juoni on menossa. Noin vuonna 2004 aloin suhtautua kirjoittamiseen vakavammin ja siirryin novelleihin, koska arvelin, että niistä saisi helpommin palautetta. Enimmäkseen en ole katunut.
Olen aina lukenut paljon scifiä ja fantasiaa, joskin myös kaikenlaista muutakin. Lapsena olisin lukenut hammastahnakotelon tekstiä, jos muuta vaihtoehtoa ei olisi ollut. Voitte kuvitella, miten kävi kaksikerroksisessa kirjastossa, jossa oli suuri valikoima ranskalaista kirjallisuutta. Samoin ymmärsin vasta Lontoossa, että on olemassa sellainen asia kuin genre (ranskalaisessa kirjastossa kaikki oli luokiteltu yleiseen kaunokirjallisuuteen). Vasta silloin tajusin myös sen, että sitä haluaisin kirjoittaa. Eräässä vaiheessa luin enimmäkseen brittiläisiä klassikoita, joskin nykyään luen taas monipuolisemmin.
Mikä sai sinut kiinnostumaan muinaisesta Meksikosta? Kuinka Xuya-tarinat saivat alkunsa?
Tutustuin muinaiseen Meksikoon oikestaan vahingossa, espanjantunneilla. Luimme konkistadorien kertomuksia. He kuvasivat asteekkeja barbaareiksi, jotka ansaitsivat tulla valloitetuiksi. Jopa teini-ikäisenä pidin sitä vääränä tulkintana, varsinkin, kun konkistadorit itse eivät olleet mitään kivoja, sivistyneitä ihmisiä. Joten päätin ottaa asteekeista selvää ja kirjoittaa pari tarinaa, jotka sijoittusivat asteekkien aikaan. Ennen kuin huomasinkaan, minulla oli kolme tarinaa käsissäni.
Xuya-tarinat saivat alkunsa enimmäkseen siitä, että pohdin, mitä olisi tapahtunut jos Kiina olisi jatkanut Zheng Henin merimatkojen tapaisia löytöretkiä ja työntynyt kauemmas itään. Vaikka nämä löytöretket suuntautuivat enimmäkseen rannikoille, kiinalainen laivanrakennustaito oli hyvin kehittynyt verrattuna eurooppalaiseen. Laivoissa oli esimerkiksi useita osastoja, joten reikä pohjassa ei upottanut koko alusta, toisin kuin sen ajan eurooppalaisissa laivoissa. Jos he olisivat halunneet, sellaiset laivat olisivat voineet päästä paljon kauemmas rannikolta.
Kuvittelin, että löytöretki olisi ohjautunut väärään suuntaan Japanin rannikolla riehuneen taifuunin vuoksi ja retkikunta ajautunut Alaskaan saakka. Ja että Kiina olisi lopulta perustanut Amerikkaan siirtokunnan nimeltä Xuya, sata vuotta ennen Kolumbuksen saapumista. Tämä muutti mantereen valtatasapainoa ja mahdollisti sen, että muinaiset intiaanivaltakunnat säilyivät kaupan ja liittoumien kautta, vaikka idässä eurooppalaiset perustivatkin omia siirtokuntiaan.
Kirjoitin kaksi aikakautta: toinen oli 2000-luku, jossa Pohjois-Amerikka oli jakautunut kolmeen valtioon Xuyaan, Yhdysvaltoihin ja Mexicaan, joista viimeksi mainittu oli vahva, parlamentaarinen asteekkimonarkia.
Mitä erityisiä haasteita tämän maailman kirjoittamisessa on?
On aina vaikea keksiä xuyalaiseen kulttuuriin liittyviä yksityiskohtia. Esimerkiksi nykyinen vietnamilainen kulttuuri on sekoitus maan kaukaista ja modernia historiaa – mikä tarkoittaa, että meillä ei olisi ihan samoja asioita, jos historia olisi ollut todella erilainen. Esimerkiksi sana “nhà ga”, mikä tarkoittaa rautatieasemaa, on lainattu ranskan kielestä, eikä sitä olisi jos Ranska ei olisi valloittanut Vietnamia. Täytyy kuitenkin löytää jokin tasapaino täyden realismin ja todella kaukaisen ja kummallisen välillä, muuten lukijat eivät tunnista sitä ollenkaan. Pienoisromaanissani On a Red Station, Drifting päätin säilyttää vietnamilaiset ruokalajit samanlaisina kuin nykyään osoittaakseni, että kysymys on vaihtoehtoisesta Vietnamista. Mutta on epätodennäköistä, että ruokakulttuuri olisi samanlainen ilman ranskalaisten valloitusta (mitä ei tapahtunut Xuyan aikajatkumossa).
Millaisia ovat Xuya-tarinoissa kuvatut ilma-autot? Miksi Xuya/Mexica on teknologisesti niin paljon kehittyneempi kuin meidän tuntemamme maailma?
Hah. Ilma-auto on periaatteessa vain litteä ajoneuvo, jota suihkumoottorit kannattelevat matalassa korkeudessa maan yläpuolella. Tarinoissa käytetään niitä, koska ne ovat hauskempia kuin autot. Xuya ja Mexica ovat hieman edellä meitä joissakin asioissa, erityisesti elektroniikassa, mutta esimerkiksi lääketieteessä he tulevat jälkijunassa.
Kansi: Teemu Helenius
Miten romaanin kirjoittaminen eroaa novellien kirjoittamisesta?
Novellin kirjoittaminen on lyhyempi ja intensiivisempi prosessi kuin romaanin kirjoittaminen. Kirjoitan novellin yleensä nopeasti ja kerralla niin, että ensin pyörittelen sitä mielessäni pari viikkoa, kirjoitan ensimmäisen version parissa-kolmessa päivässä ja otan editoimisen sitten rennommin. Romaaneja en pysty paahtamaan, kirjoitan hitaammin, 1000 sanaa päivässä tai vähemmän. Tärkeintä on, että en lopeta. Olen tehnyt sitä aikaisemmin ja joka kerta on vaikea päästä uudelleen alkuun.
Romaaneihin tempautuu helpommin mukaan, lukija saa todella tuntea olevansa osa monimutkaista, suurta maailmaa, jonka henkilöt ovat hahmoina paljon syvempiä kuin lyhyiden novellien välähdykset. Romaaneissa on tilaa luoda ristiriitaisia henkilöitä, punoa juonenkäänteitä ja kirjoittaa jäähdyttelevä loppu, jossa langat solmitaan yhteen ja lukija tulee tyydytetyksi (tai jää tyydyttämättömäksi, riippuen siitä mihin pyritään).
Novellit sitten taas… pohjimmiltaan ajattelen, että niissä on enemmän vapautta tehdä epäsovinnaisia kerrontaratkaisuja, kuten kirjoittaa toisessa persoonassa tai kirjoittaa todella epälineaarista tarinaa. Ei ole väliä, vaikka lukija tippuisi kärryiltä, koska hän todennäköisesti kuitenkin lukee tarinan loppuun, toisin kuin romaanin ensimmäisen luvun jälkeen. Mutta novellilla on hintansa. Tila on tiukasti rajoitettu, ei ole tilaa ylimääräisille henkilöille tai maailmanrakennukselle, ja lopetuksen täytyy olla tehokkaampi kuin romaanissa, koska suuri osa tarinasta pohjustaa lopetusta ja sen täytyy jäädä lukijan mieleen. Romaanissa puolestaan keskiosa on todennäköisesti sisällöltään painavampi ja lukija muistaa sen, koska siinä on enemmän pureskeltavaa.
Mitkä kirjat ovat vaikuttaneet sinuun eniten?
Monet kirjat ovat vaikuttaneet elämääni syvästi. Voisin mainita kiinalaiset ja vietnamilaiset sadut, kaksi kirjaa, jotka sain lapsena ja jotka olen lukenut monesti kannesta kanteen. Olen kiitollinen, etten tullut lukeneeksi vietnamilaisten tarinoiden esipuhetta ennen kuin vasta viime aikoina. Kirja oli toimitettu siirtomaavallan aikana ja esittely on todella sietämätön. Ursula le Guin, jonka Maameren tarinat saivat minut aikoinaan lukemaan englanniksi. Ja Agatha Christie ja John Dickson Carr ja kaikki klassiset mysteerit, joita lainasin kirjastosta. Sain tarkoituksella kummallisen kuvan britannialaisesta yhteiskunnasta, mutta se oli hyvin hauskaa.
Tuleeko Xuya-tarinoita lisää?
Luultavasti! Pienoisromaanini On a Red Station, Drifting tapahtuu Xuya-jatkumossa. Olin niin onnekas, että se nimitettiin ehdokkaaksi sekä Hugo että Nebula -palkintolistoilla. Sähkökirjan pitäisi ilmestyä kesällä, heti kun saan tilaamani uuden kannen. Minulla on tekeillä myös pari novellia. Sain juuri viimeisteltyä novellin “The Frost on Jade Buds”, tarinan, jossa on mielialuksia ja asteroideja.
Onko sinulla päivätyötä?
Työskentelen insinöörinä yhtiössä, joka tekee automaattisten metrojen reagointi- ja turvajärjestelmiä. Työhöni kuuluu paljon elektroniikka- ja ohjelmointityötä.
Terveisesi suomalaisille lukijoille?
*vilkuttaa suomalaisille lukijoille* Toivottavasti nautitte Xuya-tarinoista ja kiitos kun luette tekstejäni!
Haastattelun teki Saara Henriksson.
Aliette de Bodard on vuoden 2013 Finnconin kunniavieras. Hänet voikin bongata ainakin seuraavista ohjelmista:
Perjantai 5.7.2013
Avajaiset klo 12.00
Short Story Workshop klo 13.00
Guest of Honour Interview: Aliette de Bodard klo 18.00
Lauantai 6.7.2013
On Writing klo 10.00
SF as Metaphor klo 13.00
Kaffeeklatsch: Aliette de Bodard klo 17.00
Sunnuntai 7.7.2013
Reading: Aliette de Bodard klo 10.00
Nimikirjoitustilaisuus: Aliette de Bodard klo 12.00
Writing in a Foreign Language klo 15.00
Ja Finnconissa on tietysti mahdollisuus ostaa Osuuskumman julkaisemaa Aliette de Bodard’n novellikokoelmaa Perhonen ja jaguaari edulliseen messuhintaan. Tavataan siellä, hyvässä seurassa!
Atorox-kilpailu meni Osuuskumman näkökulmasta niin upeasti, että sitä kelpaa hehkuttaa vielä näin hiukan jälkikäteenkin. Vuoden 2013 Atorox-voittaja Anni Nupposen novelli Joka ratasta pyörittää löytyy Osuuskumman Steampunk! – Koneita ja korsetteja -novelliantologiasta. Sieltä löytyy myös kuudenneksi yltänyt Magdalena Hain Vaskimorsian.
