Vilkas karjalatar hiljentyy sanojen äärellä

Tarja Sipiläinen on julkaissut yli 60 novellia eri antologioissa ja lehdissä – viimeisimpänä Kouvolan Dekkaripäivien raapaleantologiassa.

– Pidän jännäreiden kirjoittamisesta, sanoo Tarja Sipiläinen, kun kysyn häneltä innosta osallistua Kouvolan Dekkaripäivien uusimpaan kirjoituskilpailuun. – Olen lukenut dekkareita nuoresta asti ja katsonut niitä myös elokuvina ja sarjoina.

Sipiläisen raapale on mukana tänä vuonna Dekkaripäivien raapaleantologiassa, johon otettiin yli 700 kirjoitukilpailuun osallistuneesta 100 parasta. Raapaleet ovat Sipiläiselle tuttu ilmaisumuoto, sillä hän on ollut aiemmin mukana Osuuskumman raapaleantologioissa, tuoreimpana niistä Ajantakojat-kokoelmassa.

Raapaleet ovat tasan sadan sanan mittaisia tarinoita. Alun perin niitä tehtiin tieteis-, fantasia- tai kauhuaiheista, mutta ilmiö on levinnyt nyt muidenkin genrejen puolelle. Osuuskumman Ajantakojat on kasattu nettipalvelussa mukana olleista teksteistä, mutta luokiteltu kirjaa varten niin, että mukana on jokaisen raapaleen lopussa lukusuositus tai pari, mihin tarinaan seuraavana lukijan kannattaisi hypätä. Teos onkin kuin virtuaaliseikkailu erilaisiin maailmoihin.

Sipiläisen Ajantakojissa olevassa novellissa ”Perhosefekti” esitellään nainen, joka valmistautuu juhliin ja aikoo tehdä näyttävän sisääntulon sonnustautumalla hiuksiin laitettaviin perhosklipseihin. Sisääntulosta tuleekin sitten tavanomaista näyttävämpi. ”Mosquitian vartijoissa” arkeologisen löydön tekijät huomaavat, että muinaisessa temppelissä ei kannata lukea vanhoja tekstejä ääneen.

Mikä raapaleissa sitten kiehtoo?

– Tiiviys, ehdottomasti, Sipiläinen vastaa.  – Aluksi kirjoitin niitä harjoitellakseni rönsyjen karsimista, mutta sitten jäin niihin koukkuun. Miten paljon sadalla sanalla voikaan kertoa!

Sipiläinen kuvaa, miten raapaleiden kirjoittaminen aukaisee lukkoja.

– Saan itseni kirjoitusvireeseen raapaleilla. Suorastaan huijaan itseni kirjoittamaan niiden avulla, niin että työ lähtee joskus lapasesta. Sata sanaa kasvaa helposti moneksi tuhanneksi.

Sipiläinen on myös mukana Osuuskumman kissa-aiheisessa antologiassa Varjoisilta kujilta novellillaan ”Peto”. Se on reaalifantasiaa, parisuhdetarina nuorestaparista, joka tapaa lenkkipolulla ja rakastuu. Suhteeseen sekoittuvat mukaan kissa ja koira.

Antologioihin kirjoittamisessa Tarja Sipiläinen on konkari, sillä hän on ollut mukana yli kolmessakymmenessä kokoelmassa.

– Olen ilmeisesti huono sanomaan ei, Sipiläinen naurahtaa. – Antologioissa minua kiehtoo yhteisöllisyys. Niissä on hyvät toimittajat ja teemat, jotka vievät mukanaan. Tarvitsen deadlineja, jotta saan aikaiseksi.

Sipiläiseltä on ilmestynyt eri julkaisuissa kymmenen vuoden aikana yhteensä yli 60 novellia.

– Koen, että edelleen harjoittelen kirjoittamaan, hän silti sanoo. – Mietin aina uuden teeman kohdalla, millainen tarina tähän kyseiseen teemaan sopisi.  Vireillä olevat työt ruokkivat myös muuta kirjoittamista.

Kilpailut ja novelliprojektit ovat Sipiläiselle kirjoittamisen suola.

– Novellit ovat olleet minulle ajankäytöllisesti helpompia kuin pidempi proosa. Jos siirryn romaanin kirjoittamiseen, on minun opeteltava sanomaan pienemmille teksteille ei. Pari kertaa olen jo aloittanutkin romaanin, sitten on tullut kirjoituskutsu novellikisaan tai -antologiaan, ja niinhän siinä on käynyt, että jo aloitettu romaani on tiivistynyt novelliksi.

Novelleja on tulossa lisää. Seuraavana ilmestyy Osuuskumman Murtumia maisemassa -antologiassa novelli ”Valontuoja”. Se on saanut vaikutteita Bengstkärin majakkareissusta, jolla Sipiläinen oli vuonna 2016 usean muun kirjailijan kanssa.

– Bentgtskärin miljöö sai aivot kihisemään ja ajatukset kuplimaan. Majakan syrjäinen sijainti, jyhkeä rakenne ja kiehtova historia kuiskuttelivat, suorastaan huusivat, tarinoita. Moni muukin taisi inspiroitua tuolla reissulla! Sipiläinen kuvailee matkakokemusta.

– Kun kulkee aistit avoimina, virikkeitä tosin saa kaikkialta, eikä välttämättä tarvitse lähteä kotisohvalta minnekään. Arki on täynnä tapahtumia, kuvia, ääniä, tunteita, joista tarinoiden ideat usein lähtevät.

 

Tarja Sipiläistä haastatteli Anne Leinonen.

Kommentointi on suljettu.