Novellien vaatima aika

Kuva: Johanna Ahonen

Kuva: Johanna Ahonen

Olen nyt takonut novelleja isommalti noin puolitoista vuotta ja yrittänyt samalla hahmottaa, kuinka nopeasti kirjoitan. Tämä on olennaista arvioitaessa sitä, milloin novelli viimeistään pitää aloittaa deadlinen häälyessä vaativana jo aivan lähitulevaisuudessa. Valitettavasti olen joutunut toteamaan, että mitään yleispätevää toimintamallia ei ole.

Osuuskumman steampunk-kokoelmaan kirjoitin novellin Kruunun vihollinen, joka oli mitaltaan karkeasti 10000 sanaa. Aikaa siihen paloi pari viikkoa hyvin intensiivistä ja tiivistä kirjoittamista, ja lopputuloksena oli kohtalaisen valmista tekstiä. Se tekee 5000 sanaa viikossa eli 1000 sanaa päivässä, jos pari iltaa tärvääntyy muuhun elämään. Valitettavasti tästä ei kuitenkaan ollut yleispäteväksi mittatikuksi.

Kun ryhdyin kirjoittamaan paranormaalia dekkaria, arvelin sen pituudeksi noin 5000-6000 sanaa. Toisin kävi ja 10000 sanan raja kräsähti rikki jälleen. Nyt vain kirjoittamiseen meni kahden viikon sijasta viisi, eli 2000 sanaa viikossa. Toisaalta viimeisenä päivänä hakkasin kasaan juurikin sen 2000 sanaa, joten millään tavoin tasaisesta työtahdista ei voi puhua. 150% ylitys aiemmin luotuun aika-arvioon oli aika musertava.

Dekkarin jälkeen syntyi pari lyhyempää tekstiä, sellaiset 1000-2000 sanaa, kumpikin kolmen vuorokauden sisään. Erääseen juhlakirjaan päätynyt raapale otti tunnin, jos sitäkään. Nekään luvut eivät mieltä ylennä viikkotahdiksi muunnettuina, vaikka kiva se on kun valmista tulee ja saa neljä tarinaa loppuun viikon sisällä.

Olisiko tässä sitten minun jonkinlainen normaalitahtini, parituhatta sanaa viikossa? Myönnän suoraan, että se on vähemmän kuin mitä haluaisin, hakkasinhan minä NaNoWriMo-projektien aikaan 1700-2000 sanaa illassa kokonaisen kuukauden ajan, mutta ehkä tämä alempi kirjoitusnopeus on hinta siitä, että kelaan tekstiä koko ajan kirjoittamisen aikana ja saan viilattua siitä suhteellisen valmista. NaNoWriMossa sanoja syntyi kyllä määrällisesti, mutta laatu jätti toivomisen varaa.

steampunk_etukansiNykyinen oletukseni onkin, että parituhatta sanaa viikossa on jotain, mihin pystyn hyvin työviikon aikana, kunhan istun alas ja kirjoitan. Suurempiin lukuihin voin päästä silloin, jos koko tarina on, poikkeuksellisesti, kirkkaana mielessäni loppuun saakka. Kruunun vihollisen kanssa näin oli, paranormaalin dekkarin kanssa olin keskivaiheilla hukassa sen suhteen, miten pääsen siihen vielä hämäräksi jääneeseen loppuun, joka mielessä siinteli.

Tämä kaikki lupaa ’kiinnostavia’ aikoja, sillä seuraavan steampunk-novellin pitäisi olla valmis kuun lopussa, sanoja siihen luultavimmin tulee jälleen varsin monta tuhatta eikä se juonikaan ole suostunut vielä jäsentymään aloilleen. Taitaa olla aika kirjoittaa runko ylös, vääntää sitä kunnes se seisoo omin voimin ja sitten reilussa viikossa loihtia siihen ympärille ne maagiset sanat, jotka kertovat kiinnostavan tarinan.