Spefin moniottelija avaruuskeikalla

Tarja Sipiläisen haastattelussa kirjailija Jussi Katajala.

Tarja Sipiläinen: Sinulta on juuri julkaistu scifi-novellikokoelma Nollameridiaani ja muita kosmisia tarinoita. Mikä scifissä kiehtoo?

Jussi Katajala: Pidin jo lapsena tähtitaivaalle katselemisesta, joten avaruuteen sijoittuvat tarinat ovat kiehtoneet minua siitä lähtien. Scifissä ei myöskään ole minkäänlaisia rajoituksia, siinä voi antaa mielikuvituksensa lentää vapaasti. Eikä pidä unohtaa scifin tarjoamaa eskapismia.

TS: Kerro hieman kokoelman novelleista.

JK: Nollameridiaani ja muita kosmisia tarinoita sisältää sekä vanhoja että kaksi uutta novellia. Mukana on myös Mare Nostrum, joka palkittiin Atorox-palkinnolla 2014. Kokoelma on jaettu kolmeen osioon: toisenlaisia aikoja, Terra ja Kosmos. Ensimmäisen osion novellit ovat vaihtoehtohistoriaa, toisen osion novellit sijoittuvat maapallolle ja kolmas osio sisältää avaruuteen sijoittuvia novelleja. Kolmannen osion neljä viimeistä novellia sijoittuvat samaan tarinajatkumoon.

 

 

TS: Olet myös historian harrastaja, ja ensimmäinen novellikokoelmasi, Leonardon rasia, sisälsi menneisiin aikoihin ja vaihtoehtohistoriallisiin tapahtumiin pohjautuvia tarinoita. Mikä mennessä ajassa erityisesti kiinnostaa?

JK: On kiehtovaa lukea entisajan ihmisistä, jotka olivat oudoista tavoistaan ja uskomuksistaan huolimatta pohjimmiltaan samanlaisia kuin nykyajan ihmisetkin. Historian lukeminen antaa myös perspektiiviä. Tuhat vuotta olemassa ollut valtakunta saattaa olla nykyään lähes unohdettu. Historian lukeminen auttaa myös scifin kirjoittamisessa, sillä luettuaan oikeaa historiaa osaa paremmin kuvitella mihin suuntaan maailma voi kehittyä.

TS: Edellinen sinulta julkaistu kokoelma oli kauhua. Tarinasi hiipivät iholle ja tunkeutuvat sieluun hyytävyydessään. Alkavatko ne koskaan elää niin, ettet öisin saa unta?

JK: En ole vielä onnistunut kirjoittamaan tarinaa, joka olisi vienyt itseltänikin yöunet.

TS: Olet myös kirjoittanut satasanaisia raapaleita. Miksi?

JK: Raapaleiden tarkkaan rajattu sanamäärä on mielenkiintoinen haaste, sillä kokonainen tarina pitää saada mahtumaan hyvin lyhyeen muotoon. Raapaleessa työnsä tuloksen myös näkee hyvin nopeasti.

TS: Kuten edellä on käynyt ilmi, olet tuottelias kirjailija. Mikä sinut saa kirjoittamaan, mistä saat inspiraatiosi?

JK: Kirjoittamiseen ajaa halu kertoa tarinoita. Kun en ole puhelias, niin kerron tarinat kirjallisessa muodossa. Inspiraatio voi tulla mistä tahansa, esimerkiksi laulujen sanoista, jostain satunnaisesta faktasta tai taideteoksesta. Esimerkiksi Ääni kellarissa -novelliin sain inspiraation John Henry Fuselin maalauksesta Painajainen.

TS: Mitä teet seuraavaksi?

JK: Olen mukana muutamassa antologiaprojektissa, joiden on tarkoitus ilmestyä tänä syksynä tai ensi vuoden puolella. Neljättä novellikokoelmaa ei ole ainakaan tällä hetkellä suunnitelmissa. Romaani-ideoitakin on hautumassa.

TS: Missä näet itsesi vuonna 2025?

JK: Ehkä olen siihen mennessä saanut viimeinkin kirjoitettua romaanin.

TS: Kiitos haastattelusta. Odotamme lisää mielikuvitusta kutkuttavia tarinoita.

JK: Toivottavasti tulevatkin tarinani ovat kiinnostavaa luettavaa.

 

Lisätietoa novellikokoelmasta Nollameridiaani.
Jussi Katajalan kirjailijasivu.

Kommentointi on suljettu.