Scifin yhteiskunnallisuus kiehtoo Maija Haavistoa

Maija Haavisto, Adeno-romaanin tekijä ja tulevan The Self-Inflicted Relative -raapaleantologian toinen toimittaja, haluaa vaikuttaa monipuolisella kirjoittamisellaan.

– Tieteisnovelleja olen kirjoittanut 90-luvulta asti, joten ehkä on jopa hieman hassua, että romaaneissa aloitin realismilla!

Näin kertoo Maija Haavisto, Amsterdamissa asuva kirjailija-toimittaja, kun kysyn, kuinka hänen kuudennesta romaanistaan tuli scifiä. Adeno ilmestyi Osuuskummalta syksyllä 2016.

Haavisto kertoo usein harmistuvansa siitä, että lyhyen aikavälin kehitys jää scifi-kirjallisuudessa vähälle huomiolle.

– Ihmisten on vaikea ymmärtää, miten nopeasti maailma muuttuu, Haavisto huomauttaa.

Eikä hän suinkaan puhu ainoastaan teknologiasta. Muutoksessa ovat Haaviston mukaan niin parisuhdemallit, harrastukset kuin ruokavaliokin. Scifin kirjoittamisessa Haavistoa kiehtookin ennen muuta mahdollisuus esittää näitä koskevia entä jos -kysymyksiä. Myös Adenon tapahtumat sijoittuvat lähitulevaisuuteen: Suomeen, jossa sairaudet on taltutettu ja ihmiset ovat terveempiä ja pitkäikäisempiä kuin koskaan. Romaanin maailmassa voi nähdä sekä utooppisia että dystooppisia piirteitä.

Mutta mitä kirjailija itse ajattelee Adenon edustamasta tulevaisuudenkuvasta?

–  Olen lääketiedekirjoittaja ja minulla on vahva usko lääketieteen kehitykseen. Minulle on itsestään selvää, että kaikki sairaudet tullaan parantamaan ja että ihmisen elinikä pitenee reilusti!

Pelkkää utopiaa romaanin maalaama kuva 2050-luvun Suomesta ei silti Haavistolle edusta: – Kirjassa on elementtejä, joiden toivon toteutuvan ja toisaalta sellaisia, joista en missään nimessä toivo.

Haavisto oli toinen toimittaja myös viime vuonna ilmestyneessä Osuuskumman novelliantologiassa Marraskesi, joka kokoaa yksiin kansiin ihoaiheisia novelleja. Hän arvioi antologian sopivat erityisen hyvin lukijoille, joita kiinnostaa spekulatiivisen fiktion mielikuvituksellisuus, mutta joille kova scifi normaalisti näyttäytyy etäisenä.

Myös Haaviston oma novelli ”Rakkaudella kasvatettuon mukana antologiassa.

– ”Rakkaudella kasvatettu on ainoa tekstini, jonka idea tuli Hesarin kommenttipalstalta!

Englanniksi käännettynä novelli sijoittui Glasgow’n yliopiston lääketiedescifikilpailussa vuonna 2016.

Kirjailijaksi Haavisto päätti ryhtyvänsä jo alle kouluikäisenä. 16-vuotiaana hän aloitti toimittajan työt – siitä oli luonnollista jatkaa tietokirjapuolelle. Esikoisromaani Marian ilmestyskirja julkaistiin vuonna 2011. Sittemmin Haavistolta on julkaistu useita romaaneja ja tietokirjoja. Kirjoittaminen on hänelle tapa elää.

Toistuvia aiheita Haaviston teoksissa ja blogissa ovat pitkäaikaissairaudet ja vähemmistöjen asema.

– Kirjailijat ovat yhteiskunnallisia vaikuttajia, niin kirjoissaan kuin muutenkin. Meillä on velvollisuus kirjoittaa muustakin kuin sellaisista hahmoista, joita kirjallisuus on jo täynnä, ja velvollisuus tehdä riittävästi taustatyötä tehdäksemme heille oikeutta.

Vammaisuuden Haavisto arvioi näkyvän kirjallisuudessa vähemmän ja yksiulotteisemmin kuin muiden vähemmistöjen.

Scifi on hänen mukaansa vammaisuuden käsittelemisen kannalta kiinnostava mutta haasteellinen genre. Esimerkiksi Adenossa monet kirjan aiheiden väistämättä herättämistä vammaispoliittisista kysymyksistä jäivät vielä toistaiseksi käsittelemättä.

– Mutta ehkä tämä vielä poliittisempi visio on sitten ihan oma tekstinsä, joka voisi olla vaikkapa Adenon prequel.

Omia vaikutteitaan Haavisto kuvailee vaihteleviksi: tällä hetkellä hän lukee etenkin runoja ja nuortenromaaneja, katsoo komediaa ja kuuntelee yhteiskunnallisia komediapodcasteja. Lääketiedekirjoittajan työnsä hän uskoo näkyvän myös kirjoittamassaan fiktiossa ja runoissa. Tärkeimpien inspiroijiensa joukkoon Haavisto nimeää Elizabeth McClungin, joka on edesmennyt kanadalainen bloggari, vammais- ja HLBTIQ-aktivisti ja tieteiskirjailija.

Lisäksi ideoita löytyy Twitteristä, jonka aktiivinen käyttäjä Haavisto on:

– Eräs Twitter-kommentti vuosia sitten inspiroi vahvasti Makuuhaavoja-romaaniani.

Tuotteliaalla kirjailijalla on jo kädet täynnä uusia projekteja. Tänä kesänä Suomessa järjestettävän Worldcon-tapahtuman yhteydessä julkaistaan Osuuskummalta englanninkielinen raapaleantologia The Self-Inflicted Relative, jonka teossa Haavisto ollut mukana sekä toimittajan että kirjoittajan roolissa. Hän uskoo, että lopputuloksena on edustava kokoelma kummallisia ja hyvin erilaisia suomalaisraapaleita.

Työn alla on lisäksi runomuotoinen scifiromaani ja uusia novelleja, ensimmäinen nuortenromaani ja toinen lastenkirja odottavat kustannuspäätöstä. Esikoisromaanista on tekeillä pitkä elokuva, joskin projekti on vielä varhaisessa vaiheessa.

Haaviston esikoisrunokokoelma Raskas vesi puolestaan julkaistaan keväällä 2018.

Runoissa ja raapaleissa viehättää tiivis muoto. Haavisto kertoo lyhyimpien novelliensakin olleen vain kuuden sanan mittaisia.

– Lyhyeenkin tekstiin voi saada mukaan yhteiskunnallisia ulottuvuuksia.

 

Maija Haavistoa haastatteli Minna Roininen.

Kommentointi on suljettu.