S. A. Hakkarainen rikkoo tutun ja turvallisen

Osuuskumman esikoiskirjailija S. A. Hakkarainen ajattelee olevansa ensisijaisesti elokuvantekijä. “Tai ehkä sitten kuitenkin tarinankertoja”, hän korjaa heti perään.

Kirjailijakuva: Keijo Hakkarainen
Kirjan kansi: Antton Hyvärinen

S. A. Hakkarainen huomaa ajautuvansa aina erilaisiin projekteihin, joissa yhdistävänä tekijänä ovat tarinat. Yksi viimeisimmistä projekteista oli romaanin kirjoittaminen, joka sai päätöksensä tänä syksynä, kun Osuuskumma julkaisi Hakkaraisen esikoisromaanin Nescitus.

“Aivan mitä vain voi tapahtua”

Esikoisromaanin syntyprosessi on usein pitkä, näin myös Nescituksen kohdalla.

– Varhainen syntypiste on muisto lapsuuden ajoilta. Katson auton ikkunasta maisemaa ja näen tehtaan savupiipun, josta tulee savua ja mietin, miltä tuntuisi olla savua.

Tämä varhainen ajatus erilaisista olomuodoista jää mieleen ja versoo uusia pohdintoja. Vähän myöhemmin tuleva kirjailija tutustuu scifiin ja fantasiaan ja törmää yhä uudestaan muodonmuutoksen käsitteeseen. Hän inspiroituu aiheesta, mutta haluaa viedä sen pidemmälle.

– Yleensä tällaisissa tarinoissa muodonmuuttajan identiteetti pysyy samana vaikka ulkomuoto muuttuu, ja sankari käyttää muodonmuutosta tietoisesti hyväkseen.

Hakkaraisen ajatus metamorfoosista on toisenlainen: muodonmuuttaja ei itse pystyisi hallitsemaan muutostaan, eikä pysyvää identiteettiä muodon alla olisi olemassakaan.

– Tämä antaa mahdollisuuden päästää irti hahmon rajoitteista. Aivan mitä vain voi tapahtua.

Näin syntyi Nescitus, jonka päähenkilö vaihtaa jatkuvasti muotoaan ja identiteettiään.

Vaati työtä pitää jatkuvasti muuttuva päähenkilö sen verran aisoissa, että romaanista tuli hallittu kokonaisuus. Ensimmäiset rivit romaanistaan Hakkarainen kirjoitti 2011 opiskellessaan Voionmaan opistolla käsikirjoittamista ja ohjaamista. Kyseessä oli vapaa-ajan projekti, ja tekstistä oli tarkoitus tulla novelli.

Kun Hakkarainen kaksi vuotta myöhemmin liittyi Osuuskummaan, oli tekstiä kasassa jo 800 liuskaa. Tulevien vuosien aikana Hakkarainen työsti romaaniaan vaihtelevalla intensiteetillä. Suoritettavana oli myös media-alan opinnot, joten kokopäiväiseksi kirjailijaksi ei voinut heittäytyä. Lopulta pitkään jatkunut työ palkittiin: lukuisten palautekierrosten ja työstön jälkeen teos jalostui alle 200-sivuiseksi romaaniksi.

“Meidän kaikkien sisällä on Nescitus”

S. A. Hakkaraista kiehtovat tuntemattoman ja identiteetin teemat niin kirjoittajana kuin elokuvan tekijänäkin. Tärkeimmät esikuvat hän löytää elokuvan puolelta. Charlie Kaufmanin hän kokee vaikuttaneen omiin elokuviinsa, samoin David Lynchin värien käyttö ja tunnemaailma ovat tärkeitä. Hakkarainen tuntee molempien ohjaajien maailmankuvan omakseen.

– Tunne siitä, että tämän ihan tavallisen, meidän kaikkien näkemän todellisuuden alla, ihan siinä pinnan alla piilossa, on jotain todella kauhealla tavalla pielessä.

Toki kirjallisiakin esikuvia löytyy. Philip K. Dick, H.P. Lovecraft, George Orwell. Muun muassa nämä nimet Hakkarainen mainitsee, kun puhutaan Nescituksen kirjoittamisesta.

– Tuntuu, että nämä kirjailijat näkevät maailman samalla tavalla, ajattelevat samantyyppisesti. Mutta itse haluan kuitenkin aina jonkin toivon sävyn mukaan, ettei tarina pääty täyteen synkkyyteen.

Läheisiksi Hakkarainen kokee myös Franz Kafkan ja Albert Camus’n kaltaiset eksistentialistikirjailijat. Hakkaraisen esikoisromaanin päähenkilö Nescitus on täysin vapaa ja silti täysin vangittu omaan tilanteeseensa.

– Kun Nescitus ottaa jonkun henkilön muodon, hän on tietoinen siitä, ettei ole tämä henkilö. Hän voisi tehdä mitä tahansa, jotakin aivan muuta kuin tämä henkilö normaalisti tekisi. Mutta mitä se olisi? Nescituksella ei ole omaa identiteettiä, johon hän tekonsa nojaisi, joten lopulta hän päätyy toimimaan muotonsa määräämällä tavalla.

Hetken mietittyään kirjailija lisää vielä:

– Ajattelen, että meidän kaikkien sisällä on tällainen Nescitus.

 

S. A. Hakkaraista haastatteli Nadja Sokura.

Kommentointi on suljettu.