Minna Roininen kartoittaa unen ja toden rajoja

Psykologin koulutuksen saanut Minna Roininen kirjoittaa esikoisromaanissaan unista, jotka muuttavat aviokriisiin ajautuneen pariskunnan elämän. Pimeänkutojat haastaa pohtimaan, minkä merkityksen ihminen antaa unille. 

Minna Roininen on kirjailija ja psykologi, joka on kotoisin Ylivieskasta ja asuu Helsingissä. Hän on aloittanut kirjoittamisen jo lapsena, kun sai lahjaksi kissakantisen muistivihon, johon kirjoitti runoja. Roinisen tarinoihin alkoi ilmaantua maagisia elementtejä jo varhain, mutta hän ei tehnyt tietoista päätöstä kirjoittaa juuri kummaa kirjallisuutta.

– Lähtökohtani ovat aina reaalimaailmassa, ja sitten jokin menee vinoon. Näin tapahtuu riippumatta siitä, päätänkö alussa sellaista vai en, Roininen kertoo.

Kirjoittajana Roininen pyrkii lukemaan paljon aina, kun ehtii. Hän ahmii kaikkea mahdollista keittokirjoista neurologisiin tapauskertomuksiin ja lukee tietysti romaaneja. Silloin, kun aikaa on, hän pelaa myös videopelejä ja suorittaa erilaisia verkkokursseja.

Aihe, jota Roininen toistuvasti palaa pohtimaan kirjoituksissaan, on se, miten ihminen tarvitsee itsenäisyyttä mutta on kuitenkin aina jossain määrin riippuvainen muista. Roininen kirjoittaa mielellään myös tiedemaailmasta ja erilaisten ihmisten epätodennäköisistä yhteentörmäyksistä.

Roinisen esikoisromaani Pimeänkutojat ilmestyi huhtikuussa 2017. Pimeänkutojien keskiössä on Ruotsissa asuvan suomalaispariskunnan hajoava avioliitto. Simon on fyysikko, joka kärsii painajaisunista ja pelkää nukkumista niiden vuoksi. Alman on kahlinnut kotiin pitkäaikaissairaus. Tarinan alussa Alma ja Simon alkavat valmistella muuttoa takaisin Suomeen. Suunnitelmat saavat odottamattoman käänteen, kun Simonin painajaiset alkavat läikkyä Almankin uniin ja osaksi pariskunnan todellisuutta. Unimaailman kautta lukija pääsee käsiksi hahmojen menneisyyteen ja haaveisiin. Ne voivat olla pelottavia, jos jää niiden vangiksi.

– Simonin tavoin kärsin itse aikaisemmin unettomuudesta, joten tiedän, miltä tuntuu, kun unen saaminen ja sen miettiminen valtaa kaikki ajatukset, mikä tietenkin tekee nukkumisesta entistä vaikeampaa, Roininen kertoo. – Simonin uniin on saattanut hiipiä rahtusia omista painajaisistani, mutta omat yöuneni ovat ainoastaan parantuneet näinä vuosina, jotka olen romaania kirjoittanut.

Virikkeen Pimeänkutojiin Roininen sai vanhasta suomalais-karjalaisesta sielulintu-uskomuksesta. Siihen liittyy perinne pitää puista lintua lähettyvillä nukkumisen aikana. Linnun uskottiin suojelevan sielua unen aikana ja tuovan sen takaisin aamulla, jos nukkuja on eksynyt unessa liian kauas.

Ei symboliikkaa vaan merkityksen pohtimista

Roininen on ammatiltaan psykologi, mutta hän ei erityisesti ajattele sitä kirjoittaessaan. Hän toteaa, että kirjoittamisessa ja psykologin työssä on kuitenkin yllättävän paljon yhteistä, ja uskoo, että psykologian pariin ohjanneet piirteet ovat saaneet hänet myös tarttumaan kynään. Psykologin ammatin Roininen kertoo vaikuttaneen siihen, ettei hän kirjoita unista niinkään symboliikan ja unien tulkitsemisen kautta, vaan vaikka tarina itsessään saa maagisia sävyjä, lähtökohta on niinkin arkinen ja yleinen pulma kuin unettomuus.

– Lukija voi halutessaan tehdä päätelmiä siitä, mitkä tapahtumista ovat totta tai unta, tai mitä symbolista Alman ja Simonin unien taustalta voi löytää. Se ei kuitenkaan ollut oma lähtökohtani kirjoittamiseen, vaan pikemminkin se, minkä merkityksen jokainen itse unille antaa ja kuinka paljon ne silloin hallitsevat elämää, Roininen sanoo.

Alma ja muut kirjan hahmot ovat romaanihenkilöitä ja jo siitä syystä heistä näyttäytyy kirjassa vain siivu. Psykologilla voisi kuitenkin olla paljon keskusteltavaa Pimeänkutojien hahmojen kanssa. Roininen myöntää, ettei ole aiemmin miettinyt, mitä sanoisi Almalle, jos tämä tulisi hänen vastaanotolleen.

– Omassa mielessäni hahmot ovat paljon kompleksisempia kuin millaisina heitä romaanimittaisessa tekstissä pystyisi kuvaamaan. Luottamus tuntuu olevan tunne, jonka kanssa Alma ajautuu alituiseen ääripäästä toiseen, joten siitä saattaisimme keskustella. Tietysti vain, jos hän ensin rohkaistuisi varaamaan ajan…

Pimeänkutojat perustuu aiemmin julkaistuun sähköiseen syväkirjaan Unohdetut ovet (Kirjalabyrintti 2015). Roininen kertoo, että matkalla interaktiivisesta teoksesta painetuksi romaaniksi tarina on vielä tiivistynyt ja terävöitynyt.

– On ollut hetkiä, jolloin olen pohtinut, mitä lukija ajattelee, jos tarinaan tulee näin suuria muutoksia. Toisaalta emme enää kirjoita savitauluille, vaan sähköinen julkaiseminen mahdollistaa tarinoiden muuttumisen ja kehittymisen myös ensijulkaisun jälkeen.

Takakannessa Pimeänkutojia kuvaillaan kauhusta ammentavaksi unitrilleriksi. Alman ja Simonin tarina ei kuitenkaan ole läpeensä synkkä. Roininen nauttii kerronnassa tietynlaisesta mustan komediallisuuden ja draaman sekoituksesta ja uskoo, että lukija voi löytää jotain samankaltaista myös Pimeänkutojista.

Ainakaan toistaiseksi Roininen ei ole suunnitellut palaavansa Pimeänkutojien henkilöihin. Hänellä on työn alla useita projekteja, joiden tuloksia jäämme innolla odottamaan.

 

Lisätietoa teoksesta Pimeänkutojat.
Minna Roinisen kirjailijasivu.

Kommentointi on suljettu.