”Mannamaa marginaalikirjoittajalle – eli miten minusta tuli osuuskummalainen

JS_Meresmaa_2013 Viime talvena kuulin kirjailijakollegaltani suunnitteilla olevasta osuuskuntamuotoisesta kustantamosta, joka keskittyisi fantasian, scifin ja muun spekulatiivisen fiktion julkaisemiseen. Hän kysyi, kiinnostaisiko minua olla mukana toiminnassa.

Mietitäänpä: minulla oli jo olemassa kaupallinen kustantaja fantasiaesikoisromaanilleni, mutta pöytälaatikossa ja tekeillä oli paljon tekstejä, joiden tiesin etukäteen rajautuvan ulos perinteisten kustantamoiden kustannusohjelmista. Sitä paitsi olin intoutunut kirjoittamaan novelleja ja kertomuksia, joita halusin julkaista sellaisenaan ja nopealla aikataululla — en halunnut alkaa kerätä novellikokoelmaa, jota tarjota kaupalliselle kustantamolle kaikkine epävarmuustekijöineen.

Olen tarinankertoja. Intohimoni on siis kertoa tarinoita. Tarinat tarvitsevat kuulijan, jotta ne olisivat olemassa. Ja kun kyse on kirjoittamisesta, ne tarvitsevat lukijan. Omakustanteet eivät ole minua koskaan kiinnostaneet — siis siinä mielessä, että alkaisin kustantaa itse teoksiani. Osuuskumma on kuitenkin ihan oikea kustantamo, jossa on toimitusneuvosto, kustannusohjelma, laadunvalvonta ja tarkoitus tehdä voittoa, jotta kustannustoimintaa voidaan jatkaa. Meillä ei ole velvoitetta julkaista jäsenen tekstiä mikäli se ei täytä vaatimuksiamme, mutta samalla me kuitenkin olemme yhteisö, joka on valmis näkemään vaivaa ja käyttämään aikaa, jotta tekstistä saataisiin julkaisukelpoinen.

Näen asian niin, että osuuskummalaiset rakastavat asiaansa niin paljon, että ovat valmiita paitsi taloudelliseen panostukseen, myös todelliseen työntekoon ja kehittymiseen yksilöinä. Osuuskunnan tarkoitus on ennen kaikkea palvella jäseniään ja tehdä julkaisuja, joista voi olla ylpeä.

Spefin kirjoittajana olen kokenut, että tämänkaltainen toiminta on erittäin hedelmällistä. Nyt voin kirjoittaa spefitarinoita tietäen, että niille melko varmasti löytyy kustantaja ja julkaisukanava. Tavoitteellisuus on noussut ihan uusiin lukemiin. Voin myös luottaa
siihen, että tekstille löytyy esilukijoita, jotka tuntevat genren. Löytyy oikolukijoita, kuvittajia, taittajia. Ja vastavuoroisesti pääsee itsekin osallistumaan talkoisiin: miettimään markkinointia, kuvituspuolta, lukemaan toisten tekstejä, antamaan palautetta ja toimittamaan. Tutustumaan siihen, miten kirja-ala toimii ja ennen kaikkea siihen, miten se on muuttumassa.

Hienointa on kuitenkin tunne yhteisöstä ympärillä. Siitä, että yhdessä tekeminen antaa voimaa ja vapautta. Ja että spekulatiiviselle fiktiolle riittää tekijöitä.

Osuuskummajainen J.S.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *