Liskon häntä kertoo ihmisten välisistä yhteyksistä

Kari Välimäen haastattelussa Osuuskumman esikoiskirjailija Christine Thorel.

Kari Välimäki: Kirjailija Christine Thorel, olet kirjoittanut romaanin Liskon häntä (Osuuskumma 2016). Mitä kirjoittaminen merkitsee sinulle, miksi kirjoitat?
Christine Thorel: Samalla, kun tarinat syntyvät sisälläni, syntyy väkevä tarve saada ne ulos. Kirjoittaminen on tämän sisäisen pakon hoitamista. Kirjoittaminen on itseilmaisun kanava ja lähes edellytys kaiken muun, esimerkiksi perhe-elämän sujuvuudelle.

KV: Olet myös toimittanut useita kirjoja, kuten Osuuskummalta juuri ilmestyneet Ajantakojat ja Varjoisilta kujilta. Miten kuvailisit tekstin toimittamista ja sitä, miten se liittyy luovaan kirjoittamiseen?
CT: Siinä on selvä linkki. Toimittaessani toisten tekstejä olen oppinut käyttämään työkaluja, joita sovellan omaankin tekstiini ja päinvastoin. Toimittaminen on mieluisaa, sillä siitä puuttuu kirjoittamisen sisäinen pakko. On hienoa nähdä, mitä teksti kaipaa, ja kertoa muutostarpeesta kirjailijalle, joka tekee muutokset oman harkintansa mukaan. Teksti paranee ilman, että sitä tarvitsee itse muokata tai hakea ratkaisuja sen ongelmakohtiin.
Christine Thorel ja Liskon häntä

KV: Palataan teokseen Liskon häntä, jonka tapahtumat sijoittuvat autiomaahan. Se on ympäristönä kovasti erilainen kuin Suomi. Mikä sai sinut sijoittamaan teoksesi juuri autiomaahan?
CT: En tiedä. Tarina tuli tavallisesta arki-illasta. Olin perheen kanssa olohuoneessa, kun tarina henkilöineen ja ympäristöineen nousi mieleeni. Ryhdyin välittömästi kirjoittamaan ja istuin koneen ääressä seuraavan puoli tuntia mitään näkemättä tai kuulematta. Siitä se lähti. Olohuoneesta.

KV: Päähenkilösi Aalmei, nuori mies, vaikuttaa ristiriitaiselta ja käy selvästi läpi omaa sopeutumiskamppailuaan usean eri kansan arvojen ristitulessa. Miten kuvailisit tätä kamppailua?
CT: Aalmei on ulkopuolinen suhteessa jokaiseen kansaan. Aalmein ankea lapsuus ja ulkopuolisuuden kokemus ovat synnyttäneet tarpeen selvitä itsenäisesti. Aalmei ei osaa luottaa mihinkään eikä tehdä yhteistyötä, silti hänellä on vahva hyväksytyksi tulemisen tarve. Tarinan kannalta Aalmei on katalyytti, hän saa asioita tapahtumaan. Kaikki vaikuttaa kaikkeen.

KV: Autiomaassa vesi on kriittinen resurssi ja luonnonvara. Minusta se, miten asiaa käsittelet, kertoo yleisesti maailman luonnonvarojen käytöstä. Miten odotat tekstisi vaikuttavan lukijoihin?
CT: Kirjassa on omistuskirjoitus vedelle. Vesi on tärkeä meille kaikille, ei pelkästään autiomaassa asuville. Toivon, että kirja vaikuttaa ihmisten luontokäsitykseen, auttaa ihmisiä arvostamaan luontoa.

KV: Kun tutustuin Aalmein tarinaan ensimmäistä kertaa, se oli vielä novelli. Päätitkö sinä itse kirjoittaa sen romaaniksi, vai vaatiko tarina sitä? Miten päädyit varsin vaativaan kehitystyöhön?
CT: Tarina vaati sitä. Kun olin saanut novellin kirjoitettua, tiesin, että se jatkuisi toisena novellina. Kun se oli valmis, kolmas oli tulossa. Jo silloin ajattelin niitä osina, ja näin, että teksti kasvaisi romaaniksi. Neljättä osaa kirjoittaessani pelkäsin, että aina tulee uusia osia, ja halusin laittaa pisteen koko tarinan kirjoittamiselle. Järjestin itselleni kirjoitusretriitin ja löin viimeisen pisteen paikoilleen. Väkisin.

KV: Jatkuuko Aalmein tarina vielä? Vai kirjoitatko jo jotain muuta?
CT: Aalmein tarina on kerrottu, joskin samassa maailmassa on henkilöitä, joista voisi kertoa. Lisäksi on muitakin tarinoita, jotka sopisivat Aalmein maailmaan tai sen reunoille. Nyt kirjoitan uutta romaania aivan eri metodilla kuin aiemmin. Metodia voisi kutsua romaani-improvisaatioksi.

KV: Millaista lukijakuntaa Liskon häntä voisi kiinnostaa?
CT: Ajattelen, että Liskon häntä on antropologista fantasiaa, joten se sopii myyteistä, antropologiasta, ympäristöstä tai yleensä fantasiasta kiinnostuneille lukijoille.

KV: Mainitsit myytit. Mikä niiden merkitys on tarinassasi?
CT: Halusin laajentaa tekstin perspektiiviä ja oivalsin, että myyteillä syntyy toinen näkökulma Aalmein kertojaäänen rinnalle. Myyteillä sain kerrottua tarinan maailmasta ilman infodumppia tai keinotekoisia näkökulmahenkilöitä. Tästä syntyi muuten sattumoisin samanlainen rakenne kuin Richard Adamsin teoksessa Ruohometsän kansa. Tribute to that.

KV: Kiitos kirjailija Christine Thorel. Saakoot teoksesi runsaasti lukijoita, olkoot uusintapainoksesi lukuisat.
CT: Heh. Kiitos.

– – –

Lisätietoja teoksesta: Liskon häntä.
Christine Thorelin kirjailijasivu.

Kommentointi on suljettu.