Tekstinäyte: Painovoiman sieppaamat

16.8.

Valas on palannut takaisin. Pemberton on epätoivoinen, Norton riemuissaan. Saa nähdä, mitä tapahtuu. Eläinlääkäri ja riistanvartija ovat siellä nyt, mutta viimeksi kun puhuimme puhelimessa, he eivät vielä olleet onnistuneet häätämään valasta pois matalasta vedestä.

Pengoimme Pembertonin kanssa muista valaskeskuksista lähetettyjä tunnistuskuvia, joita on otettu valaiden pyrstöevistä, mutta emme löytäneet tätä yksilöä. Grönlanninvalaat on periaatteessa helppo tunnistaa. Niiden pyrstön kuviointi ja väritys ovat kuin sormenjälki, niitä ei ole kahta samanlaista. Latinaksi valaan nimi on kaunis, Balaena mysticetus. Kuin painoton tanssija vedessä, vaikka tietysti valtavan iso.

Kuulin, kun Norton puhui puhelimessa GlixoCorpin edustajan kanssa. Hänen puheessaan toistuivat sanat ”anti-age” ja ”taistelu ennenaikaista ikääntymistä vastaan”. Kuin hän olisi ollut lähdössä rintamalle. Ajattelin ehdottaa Nortonille, että hän voisi kosmetiikkavalmistajan jälkeen kokeilla armeijan kiinnostusta. Kun kysyin siitä häneltä, hän sanoi tehneensä sen jo. Ei sinänsä mikään ihme. Viime vuonna Norton olisi halunnut palkata kyläläiset salametsästämään yhden valaan, mutta miehet ottivat hänen ehdotuksensa nuivasti vastaan. Hän tekee mitä tahansa, jotta saisi projektin nostettua jaloilleen.

17.8.

Valas jäi laskuveden vangiksi, kuten pelkäsimme. Aamulla, kun menimme rannalle, se oli jo kuollut. Rannalle ajautunut valas on ruma näky. Keuhkot kasassa ja sen myötä koko valtava ruho aivan lytyssä. Pemberton varmisti, että kyseessä on koiras, noin viisikymmenvuotias. Puistonvartijat yrittävät keksiä, miten saisivat turistit pidettyä poissa sen kimpusta.

Löysimme lisää tunnistuskuvia kansallispuiston vanhasta varastosta. Vanhimmat niistä ovat peräisin 60-luvulta. Yhdessä Labradorin rannikolla otetussa diassa on täsmälleen samannäköinen grönlanninvalaan pyrstöevä kuin rantautuneella valaalla. Siinä on arpi, ilmeisesti hain hyökkäyksen tai epäonnistuneen harppuunanlaukauksen jäljiltä. Yksilön iäksi arvioitiin noin 40–50 vuotta. Täytyy katsoa diaa huomenna tarkemmin.

20.8.

Norton kiistelee kylänvanhimman kanssa raadosta. Hän on tehnyt sitä nyt kolme päivää. He ovat juoneet sen aikana uskomattoman määrän kirkasta viinaa. On ironista, että vaikka tutkimme pitkäikäisyyden salaisuutta, aika tuntuu loppuvan kesken.

Olemme antaneet valaalle nimeksi Jack. Se on kiiltävän musta ja sen kyljet ovat kauttaaltaan pahkamaisten merirokkojen peitossa. Pituutta sillä on noin 18 metriä, hetulatkin ovat kolmen ja puolen metrin mittaiset. Tuntuu uskomattomalta ajatella, että aikoinaan grönlanninvalas oli niin yleinen, että sen nimikin oli englanniksi pelkkä ”tavallinen valas”. Silloin ne liikkuivat isoina laumoina, nyt niistä on enää rippeet jäljellä. Kansallispuistosta vahvistettiin, että kukaan nykyisistä työntekijöistä ei ole nähnyt meidän valastamme aikaisemmin. Se on tullut siis jostain muualta. Yleensä grönlanninvalaat eivät vaella kovin kauas, ainakaan valaiden mittapuulla.

Nuotiopaikalta kuuluu humalaista möykkää. Tätä menoa Nortonin oma elämä lyhenee dramaattisesti. Minun pitäisi varoittaa häntä, mutta en viitsi. Pilatkoon vain kaiken.