Samuli Antila: Sadasta tuhanteen

Idea tähän, kuten moneen muuhunkin tarinaani, kumpuaa osittain sanonnasta: ”Tie helvettiin on kivetty hyvillä aikeilla”. Tässä novellissa on väline, joka on tarkoitettu luomaan vaurautta ja onnea. Ihmiset, jotka määrittelevät hyvyyden eri lailla kuin ainakin omasta mielestäni pitäisi, saavat tällä välineellä aikaan kauheuksia.

Olen aina ollut kiinnostunut sattumaketjuista. Jotkin täysin toisiinsa liittymättömät asiat saattavat törmättyään aiheuttaa ennustamattomia seurauksia. Koska olen kirjoittanut paljon kauhua ja muuta vastaavaa, käsittelen myös omia pelkojani ja kaiken kaoottisuutta, ainakin yleisellä tasolla.

Tapahtumien polttopisteeseen nostin Itämeren, sillä sen tulevaisuus on epävarma ja se on vaaroille altis ekosysteemi, joka on ehditty jo pilata, ainakin osittain. Toisaalta Itämerellä on vielä toivoa, kunhan vain teemme jotain, tai edes pidämme silmämme auki.

Ei ole syytä, miksi tällainen ekokatastrofi ei voisi tapahtua Suomessa oikeasti. Pahin pelkohan monissa ympäristökatastrofeissa lienee se, että ne eivät ole irrallisia tapahtumia, joilla on alku ja loppu ja selkeästi rajattu vaikutusalue. Ihmisellä on keinot ajaa maailma rajojensa yli ja jos tapahtumat ketjuuntuvat, ovat seuraukset arvaamattomat. Tässä novellissa on yksi ketjureaktio, joka olisi tietenkin melkoisen yhteensattumien tulos, mutta ei tarvitse kovin pitkään tarkastella historiaa, kun löytää aivan uskomattomalta vaikuttavia asioita – maailman suurimpiin kuuluva järvi käytännössä kuoli, koska puuvillaa kastellaan. Eipä sellaista olisi juuri kukaan uskonut.

Suhtaudun hieman kyynisesti yritysten viherpesutaktiikoihin, mutta asenteiden muutos viime vuosikymmeninä on kuitenkin ollut oikean suuntainen. Ennen ympäristöasioilla ei juuri ollut painoarvoa. Nykyään useimpien yritysten täytyy ainakin ottaa ne huomioon, jos aikovat menestyä. Kohdistan mielelläni ostojani sellaisiin tuotteisiin ja palveluihin, joiden tuottajat ottavat luonnonkin huomioon.

Lihansyöntiä en lopeta, mutta syön mieluummin lihaa, joka ei ole tehotuotettua. Rakastan autoilua, mutta olen ollut aikuisiästäni yli kymmenen vuotta omistamatta yksityisautoa. Jossain vaiheessa saatan sellaisen tarvita, mutta onpahan sitten katumusharjoitukset jo etukäteen suoritettu.

Pyrin hahmottamaan asiat enemmän kokonaisuuksien kuin yksittäisten tekojen kautta. En ole varma, onko Suomen kaltaisessa maassa järkeä jättää vessaa vetämättä, jotta vettä säästyisi. Vedenpuhdistuslaitokset on kuitenkin mitoitettu jollekin kapasiteetille, jolla ne toimivat hyvin. Sen sijaan en mielelläni osta sataan kertaan muoviin pakattuja hyödykkeitä, jos voin valita paremmin. Käytän esimerkiksi siivoukseen vähemmän kuormittavia aineita.

Lue Samuli Antilan novelli ja muut novellit Huomenna tuulet voimistuvat -kokoelmasta.

Tämä merkintä oli lähetetty: Yleiset.

Vastaa