Anne Leinonen: Routasisarukset ekoscifinä

Toukokuussa valmistui minun ja Eija Lappalaisen yhteisponnistus Routasisarukset-sarja, kun sen viimeinen osa Konejumalat ilmestyi. Kolmen kirjan muodostama kokonaisuus kertoo 2300-luvun Euroopasta, joka on segmentoitunut eri klaanien ja yhteisöjen muodostamiin alueisiin. Tulevaisuus näyttäytyy monilta osin synkeänä, mutta toivoakin on.

Yhtenä osana sarjan suunnittelua oli alun perinkin ekologinen ulottuvuus. Koska halusimme sijoittaa tarinamme tulevaisuuteen, jossa ihmiskunta on lähes tuhoutunut, oli kehitettävä tuhoisat virstanpylväät. Oli myös rakennettava uusi yhteiskuntajärjestelmä tuhon jälkeen ja mietittävä, miten eri aikakaudet ja ekokatastrofi näkyy vielä ihmisten elämässä. Nykyistä hiileen ja öljyyn perustuvaa taloutta ei enää ole, ainoastaan jäänteitä siitä. Sarjan päähenkilö Utu elää yhteisössä, joka kierrättää muovia historiallisilta kaatopaikoilta ja hyödyntää aurinkoenergiaa sekä maalämpöä. Mutta se ei ole ainoa tapa elää, vaan muilla yhteisöllä on omat selviytymisstrategiansa.

Näin televisiosta dokumentin Maailma ihmisten jälkeen, jossa esiteltiin maailmaa vuosikymmeniä sen jälkeen, kun ihminen on täysin yllättäen kokonaan kadonnut. Dokumentissa mm. kuvattiin kasvien ja puiden valloittamia kerrostaloja ja eläimistöä, joka oli muuttanut asumaan autioituneisiin rakennuksiin. Tuosta maisemasta sai alkunsa kirjasarjan Metsä, entisten suurkaupunkien yhdistelmän raunioille muodostunut asuinalue.

Luonnon valtaama maailma kiehtoi ajatuksena: se, ettei maailma itse asiassa jäisi ihmistä kaipaamaan, vaan jatkaisi elämäänsä eteenpäin, niin kuin se on esimerkiksi Tsernobylissä tehnytkin.

Maailma ei olisi maailma, elleivät jotkut tahot yrittäisi hyötyä toisista keinolla millä hyvänsä. Sarjassa esitetty Taivas on tällaisten omanedun tavoittelijoiden tyyssija, paikka joka pitää halussaan teknologista edistystä ja suuria energiavarantoja, kuten mikrosäteilyä, ja hyödyntää niitä itsekkäästi. Meri on vuorostaan alue, jossa on hyödynnetty aaltoenergiaa ja levää ruuanlähteenä, mutta on tietoisesti pidättäydytty vaatimattomassa elämäntavassa.

Erilaisten alueiden ja elämisen mallien suunnittelu oli kiehtovaa. Halusimme kiinnittää lukijan huomion ympäristön tilaan, mutta tehdä sen kuitenkin tarinan kautta. Toivottavasti erityisesti nuoret lukijat havahtuvat ajattelemaan omia arkipäivän valintojaan ja niiden vaikutusta maailman tilaan. Yksilöt muodostavat joukkoja, ja joukot voivat muuttaa asioiden laitaa.

Anne Leinonen on ristiinalainen kirjailija

Vastaa