Saara Henriksson: Painovoiman sieppaamat

Konkreettinen lähtökohta novellille Painovoiman sieppaamat oli se, kun joskus työskentelin uutistoimistossa kesätoimittajana. Kansainvälinen uutistoimisto välitti uutisen, jossa Kanadan alkuperäisasukkaat olivat harppunoineet grönlanninvalaan osana vuotuista kiintiötään. Kun he tutkivat valasta tarkemmin, he löysivät sen lihasta kappaleen ammuksesta, joka oli valmistettu 1800-luvun lopulla. Grönlanninvalaat on metsästetty lähes sukupuuttoon, kukaan ei tiedä, miten vanhoiksi ne todellisuudessa voivat elää. Mielessäni alkoi hahmottua tarina miehestä, joka tutki tätä salaisuutta.

Kun kirjoitin novellin, ajattelin aikaa. Pohjoisella merellä, jossa taivas ja meri ovat samaa sinistä ja harmaata ja kaikki on tyhjää ja avaraa on helppo kuvitella, että itse aikakaan ei kulu. Kaikki hetket ovat läsnä samassa hetkessä, meri on samanlainen kuin miljoona vuotta sitten. Meressä on kuitenkin elämää, johon meidän elämämme ja toimintamme vaikuttavat. Kun valas nousee pintaan keskellä tyhjyyttä se on ilmestys, äkkinäinen kiinnekohta aaltojen toistuvassa liikkeessä. Tiedämme suurista valaista varsin vähän. Niiden tutkiminen on kallista ja ihminen on metsästänyt useat valaslajit sukupuuton partaalle ennen kuin olemme edes ehtineet tutustua niihin paremmin.

Samalla olemme lajina kuitenkin pakkomielteisen kiinnostuneita omasta vanhenemisestamme ja häviämisestämme. Minua huvittavat huipputeknisellä sanastolla varustetut ryppyvoiteiden mainokset, joiden kiiltävissä kuvissa kosmetiikkavalmistajan ”laboratoriokokeilla testattu” aine tunkeutuu soluihin saakka ja saa ne suorastaan uusiutumaan. Kuitenkin elämme omalla paikallamme sukupolvien ketjussa, olemme jonkun vanhempia ja vastaavasti jonkun toisen lapsia ja lapsenlapsia. Tästä vastakkainasettelusta tarinani lähti kehittymään.

Valaat ovat ristiriitaisella tavalla sekä meidän kaltaisiamme että meille tyystin vieraita, kuin avaruusolennot. Valas on lämminverinen nisäkäs, joka synnyttää ja imettää poikasensa, mutta elää kuitenkin hyytävän kylmässä vedessä nousematta koskaan maalle. Valaat ovat valtavan kokoisia ja painavia, mutta vedessä ne liikkuvat lähes painottoman näköisesti, kuin tanssijat. Valaat elävät ympäristössä, jossa ihminen ei koskaan selviäsi. Valaat ovat sosiaalisia – ja musikaalisia, se on asia joka yhdistää ihmisiä ja valaita ja jota tutkin erityisesti esikoisteoksessani.

Teollinen valaanpyynti ei suinkaan ole jäänyt historiaan, vaan sitä harjoittavat vielä muutamat maailman maat. Kansainvälisillä ympäristösopimuksilla voidaan sopia pyyntikielloista, jotka ovat monelle lajille yhä elämän ja kuoleman kysymys. Meri ei tavallaan ole kenenkään, joten se on vähän kaikkien kaatopaikka. Merten saastuminen on suuri ja monitahoinen ongelma, johon on tartuttava voimakkailla poliittisilla toimilla. Poliitikkoja olisi muistutettava tästä asiasta.

Ekologia näkyy omassa elämässäni arkea yksinkertaistavia valintoina. Asun ja työskentelen samassa kerrostaloasunnossa, en omista (enkä aja) autoa. Pyrin tekemään ruokaa ympäristöä ja ilmastoa säästävistä raaka-aineista enkä tämän vuoksi mm. syö lihaa. Pyrin kierrättämään käyttämäni tavarat. Pyöräily ja kävely nostavat kuntoa ja auttavat jaksamaan istumatyötä, jota kirjoittaminen lähes väistämättä on.

Yksilön valintoja tärkeämpää mielestäni ovat kuitenkin yhteisöllinen ja poliittinen toiminta, samoin tietoisuuden herättäminen. Ekoscifiantologian toimittaminen oli tällainen asia, jonka toivon palvelevan viimeksi mainittua päämäärää.

Vastaa