Raportti: kiertue Tampereella 7.5.2013

Toukokuisena tiistai-iltana Osuuskumman ekologisen scifin antologiaan kirjoittaneita kokoontui Tampereelle Tammelantorin laitaan. Paikalla olivat M.G. Soikkeli, Anni Nupponen, Christine Thorel ja J.S. Meresmaa sekä mukavan suuri joukko kuuntelijoita. Tasajaon väki tarjosi kaikille Reilun kaupan teetä ja kahvia.

Tapahtuman lähtökohtana oli keskustella valikoiduista aiheista novellien pohjalta. Näitä aiheita olivat ruuantuotanto, energiapolitiikka ja ihmisoikeudet. Jokaisen tilaisuudessa olleen kirjoittajan novelli käsitteli jotakin näistä aiheista – ellei suoraan, niin epäsuorasti. Keskustelimme kunkin novellin ydinideasta ja syntyprosessista. Mikä kirjoittajan oli saanut kirjoittamaan juuri tästä aiheesta?

Fiktio eroaa faktakerronnasta muun muassa siinä, että sen ei ole tarkoitus saarnata, julistaa tai kouluttaa. Sen sijaan tarinan kiinnostavuuden, henkilöhahmoon samaistettavuuden ja maailman uskottavuuden avulla lukija pääsee kurkistamaan toisiin todellisuuksiin; todellisuuksiin, jotka voisivat olla totta tulevaisuudessa. Voidaan ajatella, että ekologisten tieteistarinoiden on ennemmin tarkoitus tuoda mahdollisuuksien monia muotoja lukijoiden tietoisuuteen ja valmentaa kohtaamaan tilanteita, jotka vielä eilen kuulostivat korkealentoiselta tieteistarinalta.

Yleisö oli innostunutta ja keskustelua riitti pitkään. Tilaisuus osoitti, että ekologiselle tieteiskirjallisuudelle on paikkansa – jopa kysyntää. Ongelmalliseksi ehkä koetaan se, että eettiset ja ekologiset kysymykset ovat tätä päivää elävälle ihmiselle monimutkaisia ja hankalasti hahmotettavia asioita. Isot linjat vedetään kuluttajan ulottumattomissa päättäjien piirissä, jossa kaupalliset tekijät voivat olla hyvinkin merkittävässä asemassa.

Toisaalta tietoa kestävämmistä valinnoista on saatavilla enemmän kuin koskaan. Infoähkystä kärvisteleville pelkkä tiedon olemassaolon tiedostaminen voi kuitenkin tuntua ahdistavalta. Omien elämäntapojen muuttaminen eettisesti ja ekologisesti kestävämmäksi ei ole helppoa – ja niin surkuhupaisaa kuin se onkin – kaikilla ei ole siihen varaa.

Fiktio tarjoaa mahdollisuuden kuvitella tulevaisuus tarinan kautta. Ja kyky kuvitella on ensimmäinen askel kohti toimimista.

J.S.Meresmaa

Vastaa