Anne Leinonen: Ekoscifikilpailut Suomessa

Suomen tieteiskirjoittajat ry innostui 2000-luvun alussa järjestämään kirjoituskilpailuja. Yleiskisaksi muodostuneen Novan rinnalle kaivattiin teemoitettuja kilpailuja, ja ekoscifi nousi vahvaksi teemaksi. Kilpailua suunniteltiin pari vuotta ja sen toiseksi järjestäjätahoksi saatiin Maan ystävät ry.

Ensimmäinen kilpailu järjestettiin 2003 ja toinen 2005. Kisojen tavoitteena oli herättää keskustelua ja avata uusia näköaloja ihmisen ja Maapallon suhteeseen, sekä spekuloida Maapallon tulevaisuutta ekologisesta näkökulmasta spekulatiivisen kirjallisuuden keinoin.

Molemmissa kisoissa tuomareina olivat scifikirjoittaja/kriitikko Mika-Petri Lauronen, kirjailija Risto Isomäki, emeritusprofessori Liisa Rantalaiho ja kirjailija/läänintaiteilija Irja Rane. Vuoden 2003 kisaan novelleja tuli 40 ja niistä päätettiin palkita kuusi.

Ensimmäisessä kisassa voittajaksi selviytyi J. K. Miettinen novellillaan ”Cowgirl Blues”. Kakkossijan jakoi kolme novellia: M.G. Soikkelin ”Kaikki presidentin geenit”, Janne Harjun ”Dyykkarit” ja Juha Rainion ”Elämäni koneena”. Kolmannelle sijalle pääsivät Seppo Turkan ”Marras” ja Petri Laineen ”Maan varjo”. Novellisadosta kohosi esille kaksi teemaa: ihmisen aiheuttama ekokatastrofi ja sen seuraukset, sekä eläinten oikeudet. Myös energiakysymystä käsiteltiin muutamissa novelleissa, samoin tautiepidemioita ja geenimuuntelua. Sen sijaan yllättävän vähälle huomiolle jäivät esimerkiksi liikenne- ja vesikysymykset.

Vuoden 2005 kilpailussa palkittiin kolme tekstiä: Menninkäisen pienen näki (Janne Harju, 1 sija), Urho ja Kettu (Markku Soikkeli, jaettu 2. sija) sekä Sekuriuksen lapset (Kirsti Kukkonen, jaettu 2, sija)

Antologiasta haaveilimme alusta saakka, mutta yhdistyksellä ei ollut resursseja sen toteuttamiseen. Halukkaita toimittajia kyllä oli, mutta rahoitusta ei useista hakuyrityksistä huolimatta saatu. Toisaalta yhdistyksellä ei silloin vielä ollut kokemusta antologioiden tekemisestä, joten täysin omalla rahoituksella ei uskallettu hypätä kokeilemaan siipiä.

Idea jäi hautumaan. Toisinaan Saara Henrikssonia ja Markku Soikkelia nähdessäni kuulin toiveen siitä, että ekoscifiantologia vielä joskus toteutuisi. Sellaisia ei ollut Suomessa kirjoitettu, ja aihe ei vanhentunut.

Lopulta aika oli kypsä, ja Osuuskumma ja työpari Saara Henriksson & Erkka Leppänen tarttuivat toimeen. Alkuperäisistä kisoissa sijoittuneista novelleista antologiaan valikoitui vain kaksi vuoden 2005 kisasta, muutoin antologia koostuikin kokonaan uusista ja muissa yhteyksissä ilmestyneistä novelleista.

Vastaa