Anni Nupponen: Juuret

Olen aina ollut kiinnostunut diktatuureista. Siksi sellainen valikoitui myös ekoscifinovellini Juuret yhteiskuntamalliksi.

Novellin maailmassa ruoantuotanto on täysin valtion käsissä. Valtion biokupujen ulkopuolella kasvatettavan villiruoan tuotanto on kielletty.

Oma suhteeni ruoan kasvattamiseen ja maanviljelyyn on toisaalta pragmaattinen, toisaalta eräänlaisen mystiikan kyllästämä. Pragmaattinen siksi, että olen suvussani on sekä maanviljelijöitä että maidontuottajia. Mystinen siksi, että koen joka kevät luonnon heräämisen voimakkaan ihmeellisenä tapahtumana. Kesän myötä maa antaa satonsa. Joskus maa on kitsas. Siksi saadusta sadosta on oltava kiitollinen.

Itse olen kasvattanut vain porkkanoita ja perunoita kesämökillä. Niistä ja itse ongituista ahvenista keitetty keitto maistoi aikoinaan ehkä parhaalta maailmassa. Samalla tulin oppineeksi, miten paljon ruoan eteen on nähtävä vaivaa, jos kaiken valmistaa itse alusta alkaen.

Novellissani kansalaiset on vapautettu tästä vaivasta. Valtio pitää huolen ravitsemuksesta: päivittäinen ravintoliuosannos on pakollinen nautittava. Taustalla on kyllä vakava nälänhätä, jota kuitenkin novellin nykytilanteessa käytetään oikeutuksena kansalaisten valvontaan.

Oikeudessa ja mahdollisuudessa upottaa kätensä multaan on jotain perustavanlaatuista ja alkukantaista, puhumattakaan siitä, että maataloudessa on kulttuurin kehittymisen siemen. Siksi oma novellini on minulle pelottava dystopia. Pelon ei kuitenkaan tule antaa lamauttaa, vaan on mentävä sitä kohti.

Toisen päähenkilöni tavoin olen nimittäin mieluummin vapaa kuin turvassa.

Vastaa