Kotimaisen kirjallisuuden töpöhäntä: kustantaja ei mainosta ja kirjakauppa ei myy – ilmaislevityksestä ratkaisu?

Palkittu kotimainen spefikirjailija Pasi Ilmari Jääskeläinen repäisi eilen laittamalla kolmannen romaaninsa Sielut kulkevat sateessa ilmaislevitykseen, sillä kaksi vuotta vanha kirjaa pidetään kaupallisesti jo kauan sitten kuolleena. Tämä ei ole dramaattista liioittelua, vaan raadollinen totuus. Kotimainen kirja – etenkin spefikirja – on kaupallisesti kiinnostava tuote ehkä yhden vuosineljänneksen, minkä jälkeen se tippuu alennuslaariin ja vuoden kuluttua loppu painoksesta päätyy makuloitavaksi, eli suomeksi silppuriin. Kustantajat kokevat kirjojen olevan ongelmajätettä.

kirjaeiolekvartaali

Jääskeläisen tempauksen herättämiä reaktioita oli mielenkiintoista lukea. Esille nousi selkeä kotimaisen kirjallisuuden näkyvyysongelma. “Minä olen pitänyt aina Jääskeläisen novelleista, mutta en ole kuullut tätä ennen, että mieheltä olisi tullut romaaneja!” kuului parista suunnasta. Suurempaa rakenteellista ongelmaa heijastivat niin kirjallisuusharrastajien kuin kirjastoammattilaistenkin kommentit siitä, että ellei uutta opusta satu huomaamaan sen intensiivisimmässä myynti-ikkunassa, kirjaa voi olla vaikea ostaa ollenkaan kaupoista! Aiheesta kirjoitti mm. Osuuskumma-kustannuksessa toimiva Christine Thorel. Kirjastoissakin on paine laittaa hyllyihin juuri ne uusimmat hittikirjat, loput saattavat päätyä varastoihin.

Mitä kuviosta jää käytännössä käteen? Ainakin se, että nk. pitkä häntä ei toimi kotimaisessa kirjallisuudessa ollenkaan. Tämä on kirjailijoiden ja kustantajien kannalta todella merkittävä ongelma.

Kukas kirjan hännän venyttää…

Julkaisin oman esikoisromaanini Kaiken yllä etana vuonna 2013 Creative Commons -lisenssillä, joka sallii teoksen epäkaupallisen kopioimisen. Sitä sai siis vapaasti levittää ilmaiseksi alusta lähtien, ja laitoin kirjan myöhemmin torrent-verkkoihin ladattavaksi. Jotkut silloinkin mutisivat, että sinne menivät vähätkin myynnit – kuka nyt maksaisi jos ilmaiseksi saa? En ole ikinä uskonut tähän maalaisjärkituraukseen, sillä piratismi on enemmän palvelu- kuin hintakysymys.

Oli tyydyttävää nähdä, että ensimmäisen 12 kuukauden myyntiluvut tukivat ajatusta. Painettu versio myi saman verran kuin muut kustantamon kirjat, e-versio jopa hivenen paremmin. Ennen kuin tästä innostuu liikaa, ero ei ollut tilastollisesti merkittävä ja saattoi johtua siitä, että allekirjoittanut on äänekäs nettikouhottaja, joka osaa nostaa omaa häntäänsä näissä asioissa. Tärkeintä kuitenkin oli, ettei ilmaislevityksellä ollut kriittisimpien kuukausien myyntiin mitään jarruttavaa vaikutusta. Mielenkiintoisempi kysymys ovatkin seuraavat 12, 24 ja 36 kuukautta – auttaako ilmaislevitys pitämään opuksen elossa? Tähän liittyen onkin mielenkiintoista nähdä, kääntyykö Jääskeläisen tempaus paremmaksi kirjamyynniksi – näkyvyyttä sillä on ainakin saanut nykymittakaavassa ikivanhalle opukselle.

Ettei jäisi väärää kuvaa, kyllä minäkin teksteistäni ja kirjoitustyöstä rahaa haluan. Etanan myyntivoitot olivat kuin lottovoitto melkoisen hankalassa rahatilanteessa. Motivaationi ilmaislevitykseen olivat seuraavat:

  • Kirja on tehty luettavaksi. Ajatus siitä, että romaani hautautuu alun myyntipiikin jälkeen limboon, josta edes halukkaat eivät löydä sitä, on sietämätön.
  • Ilmaislevityksessä oleva taloudellisesti kuollut teos toimii mainoksena kirjailijalle. Jokainen uusi suosikkikirjailija löydetään aina yhden iskevän opuksen perusteella, johon törmää sattumalta jotain kautta. Ihannetapauksessa se olisi toki ostettu tai kirjastosta lainattu, josta siitäkin kilahtavat pennoset tekijän tilille, mutta netistä ladattu on parempi kuin ei mitään. Näen tämän pitkälti kaverilta lainaamisena – ei siitäkään tekijälle rahaa tule.
  • Kopioinnille ei voi mitään, vaikka haluaisi. Ihan sama, miten kiukkuisena antipiratismijärjestöt polkevat jalkaansa, porukka kopioi. Asian joutuu vain hyväksymään ja kääntämään sen parhaansa mukaan omaksi voitoksi. Ihmiset myös haluavat tukea suosikkitaiteilijoitaan ja -projektejaan myös rahallisesti. Hetimulleilmaiseksikaikki -piraatti nettikopioijan stereotyyppinä on mielikuvitusolento, joita oikeasti elää Gaussin käyrän aika terävässä päässä.

Sähkökirjat, tarjous-bundlet ja kirjojen tilauspalvelut

Eräs ratkaisu kotimaisen kirjallisuuden lyhyeen häntään ovat tietysti e-kirjat. Ongelma vain on, etteivät kotimaiset lukijat ole ottaneet niitä omakseen samalla tavalla kuin englanninkielisillä markkinoilla. E-kirjat ovat edelleen Suomessa aivan naurettavan kalliita, etenkin kun astutaan pienkustantajien piirin ulkopuolelle. Oma osuutensa tässä on korkealla ALV:llä, mutta toisaalta kustantajilta tuntuu puuttuvan rohkeus pudottaa hintoja reilusti, vaikka opus ei myy. Mieluimmin ollaan myymättä ollenkaan kuin myydään halvalla. Onneksi DRM-roskasta ollaan pitkälti luovuttu.

Olisi myös mainiota nähdä lisää kustantajista riippumattomia “kirjojen Spotifyitä” henkeen luekirja.fi, sekä kotimaisia kustantajasta riippumattomia kirja-bundleja, jotka ovat maailmalla toimineet loistavasti niin pelien, sarjakuvien kuin kirjojen myymisessä. Nämä kaikki tuovat perinteisesti jo kannattamattomista kirjoista edes vähän tuloja, minkä lisäksi ne toimivat todella hyvinä koukkuina tuleviin ostoksiin. Harvat ostokset ovat tulleet pitkällä tähtäimellä itselle niin kalliiksi kuin muutaman euron kirja- tai sarjakuva-bundle. Miksi kustantajasta riippumattomia palveluita? Siksi, että mitä harvempaan palveluun kuluttajan on pakko kirjautua, sitä helpompi ostoksia on tehdä. Kustantajat eivät kiinnosta kuluttajia. Kiinnostaisiko itseäsi erillinen Sony, Warnerin ja EMI:n Spotify – muistatko edes millä levy-yhtiöllä suosikkiartistisi julkaisevat?

Tärkeintä olisi kuitenkin jättää kirjalle aikaa ja antaa sen hännän kasvaa. Koskaan ei pitäisi olla tilannetta, missä rahaa tarjoavalle kuluttajalle tarjotaan ei-oota. Kirja ei ole kvartaali.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *