Osuuskumman perustajajäsen J.S. Meresmaa on saamassa yhden kirjasarjan päätökseen ja jatkamassa uutta. Lisäksi häntä ovat pitäneet kiireisenä novelliantologiat, kuten vastikään ilmestynyt Murtumia maisemassa.
J.S. Meresmaa on monipuolinen kirjailija ja kirjallinen vaikuttaja. Hänet tunnetaan kuusiosaisesta Mifonki-sarjastaan, Keskilinnan ritarit -pienoisromaanitrilogiasta ja lukuisista novelleistaan. Osuuskummassa hän on hallituksen puheenjohtaja ja perustajajäsen.
Mifonki-sarjan viimeinen osa, Mifongin lunastama, ilmestyy lokakuussa Myllylahden kustantamana.
– Mifonki-sarja on ollut kiinteä osa elämääni 11 vuoden ajan, Meresmaa toteaa. Kirjasarja on ollut hänen tähänastisen kirjailijanuransa selkäranka.
– Olen käyttänyt kaiken vapaa-aikani kirjallisen urani synnyttämiseen ja sen edistämiseen: kun uran sai esikoisella alulle, apurahakaudet ovat mahdollistaneet kokopäiväiset kirjoittamisrupeamat, Meresmaa kertoo. Hänellä ei kymmeneen vuoteen ole ollut juuri muuta elämää kuin kirjoittaminen.
– Ei aikaa vieviä harrastuksia, ei lapsia, ei mitään mikä estäisi ajan valjastamisen tarinoiden kertomiseen, hän listaa.
Nyt tunneskaala liikkuu haikean, kiitollisen ja tyytyväisen välillä. Haikea hän on, koska kirjojen päähenkilöt, Ardis ja Dante kumppaneineen, jäävät elämään vain kansien väliin. Heistä on vuosien saatossa tullut hyviä ystäviä Meresmaalle. Kiitollinen hän on, koska sai kirjoittaa näin pitkäjänteisen ja massiivisen teossarjan. Tyytyväinen taas, sillä hän uskalsi luottaa omiin vaistoihinsa ja kykyihinsä tarinankertojana.
Meresmaan tuotteliaisuutta tarkastellessa alkaa ihan hengästyttää: hän on julkaissut Mifonki-sarjan rinnalla pienoisromaaneja ja novelleja.
– Olen tyyppiä, jolta ei ideat ole ainakaan toistaiseksi loppuneet, Meresmaa naurahtaa.
Hänellä riittää tarinoita kerrottavaksi. Seuraavaksi hän keskittyy Ursiini-trilogiaan, jonka avasi viime vuonna Robustoksen kirjoituskilpailun voittaja, pienoisromaani Naakkamestari.
Ursiini-trilogia sijoittuu vaihtoehtoiseen historiaan, jossa viimeisin jääkausi on jatkunut pidempään ja mahdollistanut muun muassa mammuttien säilymisen. Eurooppa on jonkin verran eri näköinen: väkiluku on pienempi ja kansat eristyneempiä, mutta mikä tärkeintä, itänaapuri näyttää varsin erilaiselta. Venäjän valtakunta koostuu kolmesta alueesta: Novgorod, Moskova ja Sarai. Suomen tavoin Karjala on oma suuriruhtinaskuntansa, jonka pääkaupunki on Korela.
Ursiini-sarjan ohella Meresmaan tulee kuitenkin väistämättä kirjoitettua muutakin, novelleja ainakin. Meresmaa on ollut toimittamassa useita novelliantologioita. Tuorein niistä on Osuuskumman uusin antologia, Murtumia maisemassa, jonka hän on päätoimittanut yhdessä Christine Thorelin kanssa. Siinä teemana on urbaani löytöretkeily eli seikkailu Ihmisen rakentamissa mutta käyttämättömiksi jääneissä tiloissa, kuten raunioilla, hylätyissä asuintaloissa tai vaikkapa tehtaissa. Idea on Meresmaalta peräisin.
– Siitä on kiittäminen puolisoani, joka aina silloin tällöin on kiskonut takamukseni kirjoituskoneen äärestä löytöretkille mitä ihmeellisempiin paikkoihin, Meresmaa kertoo. Aihe herätti nopeasti kiinnostusta kirjoittajissa, onhan urbaaneissa mutta hylätyissä ympäristöissä aivan omanlaisensa tunnelma. Niissä piilevät tarinat suorastaan aistii iholla – usein ahdistavastikin. Tämä selittänee, miksi kauhu on vahvasti edustettuna antologian novelleissa. Myös urbaani fantasia on genreistä selvästi läsnä, ja löytyy joukosta scifiäkin postapokalyptisessä muodossa. Tuttuun tapaan antologia sisältää myös novelleja, joille ei genrelokeroa löydy – niitä voi kutsua reaalifantasiaksi.
Genrejen ohella valikoimaa löytyy myös kohteiden osalta.
– Emme halunneet liikaa painotusta esimerkiksi autiotaloihin tai tehtaisiin, Meresmaa toteaa. Antologian kohdevalikoima onkin varsin laaja: joukosta löytyy metrotunnelia, kokonainen kaupunki, kaivos, sotilastukikohdan bunkkeri, majakkasaari, hyötyjäteasema… Ja toki myös muutama tehdas sekä autiotalo.
Tarinoiden rakenteen puolesta voisi herätä myös huoli, liittyyhän löytöretkeilyyn ja seikkailuun aina tietty sinne ja takaisin -mentaliteetti.
– Tätä emme joutuneet ennalta emmekä oikeastaan kesken kaikenkaan mitenkään hallinnoimaan, Meresmaa toteaa.
– Novelleissa oli jo ihan rakenteen puolesta mukavasti variaatiota.
On selvää, että Meresmaasta kuullaan vielä. Mutta missä kaikissa muodoissa, se jää nähtäväksi.
J.S. Meresmaata haastatteli O.E. Lönnberg.