Uutiset ja tiedotteet Archives - Page 2 of 38 - Osuuskumma

Tekoäly on jo täällä – yhdeksän tieteiskirjailijaa etsii vastauksia sen herättämiin kysymyksiin

Osuuskumman scifinovelliantologiassa Ei aivan ihmisiä spekuloidaan tekoälyjen uhkilla ja mahdollisuuksilla. Tieteiskirjallisuuden perinteiset kysymykset koneen moraalista ja oikeuksista sekä inhimillisen ja ei-inhimillisen rajasta ovat 2020-luvulla ajankohtaisempia kuin koskaan.

Nanokoneita, unirobotteja ja älykkäitä taloja. Tekoäly ei ole vain tulevaisuutta, se on jo koodattu osaksi elämäämme. Mutta millaiseksi muotoutuu maailma, jossa erilaiset älykkyydet toimivat rinta rinnan?

Ei aivan ihmisiä -tieteisantologian yhdeksän novellia luotaavat todellisuutta, jossa ei-ihmiset ovat läsnä osana arkea. Joskus rakkauden ja halun kohteina, joskus uhkana ihmiskunnan tulevaisuudelle – mutta myös suojaamassa, mahdollistamassa ja luomassa uutta. Pohdittavaksi pääsevät vaikeat kysymykset inhimillisen ja ei-inhimillisen jatkumosta sekä koneen moraalista.

”Kun annoimme kirjoittajille vapaat kädet tarkastella erilaisia älykkyyksiä sekä koneen ja ihmisen välistä suhdetta, he toisistaan riippumatta nostivat esiin varsin samankaltaisia teemoja ja kysymyksiä”, antologian toimittajat Solina Riekkola, Minna Roininen ja Matleena Sopanen kirjoittavat esipuheessaan. ”Kirjoittajia kiehtoivat tieteiskirjallisuudesta tutut pohdinnat erilaisten älykkyyksien oikeuksista vapauteen, identiteettiin ja subjektiviteettiin, mutta päivitettynä tähän päivään.”

Antologiassa on mukana mm. Jyrki Kasvi, joka tunnetaan kansanedustajana ja pitkän linjan scifi-
aktiivina. Teos sisältää myös Markku Soikkelin esseen keinotekoisten älykkyyksien kuvaamisesta science fictionin historiassa. Kun tarkastelemme tekoälyjä, tulemme tarkastelleeksi myös ihmistä pelkoineen ja toiveineen.

Osta painettu kirja Osuuskumman verkkokaupasta!

E-kirja saatavilla Nextorysta, Elisa Kirjasta ja Ellibsistä.

 

Ei aivan ihmisiä
Kirjoittajat: Jyrki Kasvi, Taru Kumara-Moisio, 
J.S. Meresmaa, Anni Kuu Nupponen, 
Mikko Rauhala, M.G. Soikkeli, Nadja Sokura, 
M.A. Tyrskyluoto, Kari Välimäki
Toimittajat: Solina Riekkola, Minna Roininen,
Matleena Sopanen
Kansi: J.S. Meresmaa
ISBN 978-952-7382-13-4 (nidottu)
ISBN 978-952-7382-14-1 (ePub)
n. 200 s.
Ilmestyy 30.1.2021

Tekoälyjä ja avaruussotaa: Osuuskumman kevät 2021 tähyää tulevaisuuteen

Osuuskumma julkaisee keväällä 2021 Anni Kuu Nupposen romaanin Täydelliset sotilaat sekä novelliantologian Ei aivan ihmisiä – novelleja tulevaisuuden älyistä. Tulevaisuus näyttäytyy näissä teoksissa niin toiveiden kuin pelkojenkin läpi.

Osuuskumma-kustannuksen kevään 2021 kirjoissa suunnataan katse lähelle ja kauas tulevaisuuteen.

Anni Kuu Nupposen seitsemäs kaunokirjallinen teos Täydelliset sotilaat on eroottinen romaani majuri Richard Westistä ja kurittomasta sotilaasta Ellen Wardista. Kirja sijoittuu tulevaisuuteen, jossa sotaa käydään usealla planeetalla yhtä aikaa ja jossa siirtoporttiteknologia mahdollistaa nopean liikkumisen galaksin halki. Kirjan pääpaino on kuitenkin ihmissuhteen ja sen kehittymisen kuvauksessa. Täydelliset sotilaat on suunnattu aikuislukijoille.

Novelliantologia Ei aivan ihmisiä – novelleja tulevaisuuden älyistä luotaa todellisuutta, jossa nanokoneet, unirobotit ja älykkäät talot ovat läsnä osana arkea. Kun tarkastelemme tekoälyjä, tulemme tarkastelleeksi myös ihmistä pelkoineen ja toiveineen. Millaiseksi muotoutuu maailma, jossa erilaiset älykkyydet toimivat rinta rinnan?

 

  Kannet: J.S. Meresmaa

 

Anni Kuu Nupponen: Täydelliset sotilaat
ISBN 978-952-7382-15-8 nidottu
ISBN 978-952-7382-16-5 ePub
Ilmestyy maaliskuussa 2021

Ei aivan ihmisiä – novelleja tulevaisuuden älyistä
Toimittajat: Minna Roininen, Solina Riekkola, Matleena Sopanen
Kirjoittajat: Jyrki Kasvi, Taru Kumara-Moisio, Anni Kuu Nupponen,
J.S. Meresmaa, Mikko Rauhala, M.G. Soikkeli, Nadja Sokura, M.A.
Tyrskyluoto, Kari Välimäki
ISBN 978-952-7382-13-4 nidottu
ISBN 978-952-7382-14-1 ePub
Ilmestyy tammikuussa 2021

Samuli Antila: Historian ja spekulatiivisen fiktion rajankäyntiä

Samuli Antila on julkaissut kolmannen romaaninsa Rojuhauta syksyllä 2020. Pitkän linjan kirjoittaja on historiaa ja spekulatiivista fiktiota yhdistelevien romaaniensa lisäksi julkaissut myös kauhu- ja scifiaiheiset novellikokoelmat. Scifin ja fantasian ystäville Antilan tekstit ovat tuttuja lisäksi useista lehdistä ja antologioista. Nyt selvitetään, millainen mies, kirjailija ja taiteilija on Samuli Antila!

Muistatko, missä ensimmäiset tekstisi ilmestyivät? Miten ylipäätään päädyit kirjoittamaan?

Kirjoittaminen on kulkenut haaveena jo ala-asteelta lähtien. Äikän aineissa esiintyi ihmissusia ja zombieita. Ensimmäinen julkaistu novellini oli Nälkä Voima–lehdessä 2005 – silloin kun vielä julkaisivat novelleja. Kansien väliin pääsin ensi kertaa novellilla Ottelu Pirkanmaan taidetoimikunnan antologiassa Koskessa virtaa mustetta vuonna 2006. Kilpailussa haettiin tekstejä Hämeensillan patsaista ja kymmenen kärki julkaistiin. Bonuksena oli asiantuntijapalaute tekstistä. Kiitos siitä Juha Sirolle, sain jonkinlaista konkretiaa puuhasteluuni.

Kirjoitin noihin aikoihin ensimmäistä vähänkään vakavammin otettavaa romaanikäsikirjoitusta, josta ei lopulta tullut mitään, mutta prosessin myötä päädyin kirjallisuusvaikuttaja Erkki Kiviniemen järjestämälle kirjoituskurssille. Ei siis ihan hukkaan mennyt sekään. Tajusin vihdoin, että ehkä pitää koettaa uudella tekstillä, kun käsillä oleva ei vaikuttanut kantavan. Esihistoria oli aiheena kutkuttanut jo pitkään. Olin monta vuotta hahmotellut ajatusta kirjasta, jossa tapahtumat sijoittuvat kivikauteen. Ankaran oppimisprosessin ja pään seinään lyömisen kautta Kirveenkantajat alkoi hahmottua.

Ensijulkaisuni varsinaisilla spefikentillä oli Usva-verkkolehdessä 2009. Novelli ”Pinta” pääsi kilpailun kautta mukaan. Samoihin aikoihin julkaisin mikrokustantamoni Hauenleuan kautta ensimmäisen novellikokoelmani Tasoristeys. Vähitellen seurasi antologioita ”uusrahvaanomaisen spekulatiivisen fiktion” liikeen ja kaiken maailman spefiyhdistysten kanssa. Esikoisromaani Kirveenkantajat ilmestyi vihdoin Osuuskummalta 2013.

Kauhu ja historia ovat scifin ohella olleet sinulla ainakin vuosikymmenen ajan kirjoittajana mukana. Mistä historiaharrastuksesi sai alkunsa, ja miten se ilmenee elämässäsi?

Kiinnostukseni historiaan heräsi vissiin päiväkodissa. Jo ala-asteella luin paljon kaikkea, missä missä miekat kolisivat tai muinaiset papit langettivat kirouksia temppeleissä. Vakavampi, tai siis faktapohjaisempi kiinnostus historiaan kehittyi siinä ohessa. Vaikka en lapsena paljon päässytkään matkustelemaan, näin sentään kotimaassa runsaasti kaikenlaista vanhaa ja kiinnostavaa. Lukiolaisesta lähtien tuli sitten matkusteltua laajemmin ja nähtyä ns. suurten kulttuurien jäänteitä.

Nykyään pidän edelleen järkälekasoista ja synkistä holveista. Jälkikasvukin on mukava raahata vaikka keskellä metsää kohoavalle linnavuorelle hyttysten syötäväksi ja pitää oikein perusteellinen ja opettava monologi haukotustaan pidätteleville varhaisteineille.

Kreikan saaristo on se alue maailmasta, jota olen viime vuosina oppinut arvostamaan. Lapsetkin on helpompi saada kuuntelemaan innostunutta jaaritusta, kun pääsee lopulta snorklaamaan. Matkustan myös jonkin verran yksin. Tai siis matkustin, ennen kuin tämä kulkutauti sai maailman polvilleen. En matkustellut usein, mutta riittävästi. Muinaisilla akropoleilla käyskentelyyn en kyllästy varmaan ikinä.

Ensimmäinen Osuuskumman kautta julkaisema teoksesi oli Kirveenkantajat. Esikoisteoksesta totesi mm. Harri Erkki (Portti 1/2014), että ”Parasta Antilan teoksessa ovat ihmiset. Jokainen hahmo tuntuu aidolta ja oikealta”. Miten tämä esihistoriaan sijoittuva teos sijoittuu tuotantoosi, joka käsittää isolta osaltaan historiallista fiktiota?

Ensimmäinen välähdys Kirveenkantajista iski mieleen jo vuonna 2000. Istuin Tarton yliopistossa itämerensuomalaisten kielten luennolla ja ihmettelin varhaisten aikojen ilmiöitä. Toki Suomessakin esihistoriaa olin tullut ajatelleeksi, mutta jotenkin Suomenlahden toiseen puoleen tutustuminen oikein herätti. Yliopisto jäi kesken, palasin Suomeen ja opiskelin hätäpäissäni majoitusalalle. Kivikautisen romaanin ajatus painui pinnan alle muhimaan.

Lopulta aloin kirjoittaa ensimmäistä versiota, joka kärsi pöhötaudista ja rakenteen epävakaudesta. Voisi sanoa, että Kirveenkantajia useiden vuosien aikana tuhratessa opin samalla kirjoittamaan kunnolla. Kun olin ajanut itseni umpikujaan, oli varsinkin Anne Leinosen apu korvaamatonta, on toki ollut usein sen jälkeenkin.

Kirveenkantajien kirjoittaminen oli niin pitkä ja monisyinen prosessi, että tuntui epätodelliselta, kun Osuuskumma sen vihdoin julkaisi. Se myös vahvisti ajatusta, että voin kirjoittaa ihan mistä huvittaa, vaikka sitten kivikaudesta.

 

Seuraava romaanisi Vasalli nousi parhaalle kotimaiselle fantasiateokselle myönnettävän Kuvastaja-palkinnon ehdokaslistalle. Tarinoissasi on usein mukana sotaväkeen liittyviä aiheita ja henkilöitä. Tuleeko tämä aihevalinta historiaharrastuksesta, vai jotain muuta kautta?

Sota on niin käsittämätön, mutta historiaa valtavasti muovannut asia, että se on aina kiinnostanut. Sota paljastaa lahjomattomasti ihmisluonnon kaikessa alastomuudessaan. Se on hirveää, mutta en koe itseäni pasifistiksikaan. Si vis pacem, para bellum, eli jos haluat rauhaa, varaudu sotaan. Sota ei tule varmaan koskaan täysin katoamaan ihmisluonnosta, vaikka kivahan se olisi, jos katoaisi.

Oma inttiaika ei hirveästi jättänyt työkaluja. Tottakai tutustuminen alan käytänteisiin rauhan aikana avasi joitain ajatuskulkuja, mutta enemmän kosketuspintaa aiheeseen olen saanut lukemalla ja kuuntelemalla veteraanilähteitä, joita mun ikäpolveen kuuluvilla olivat tärkeimpänä omat isovanhemmat.

Tuorein teos Rojuhauta kuvaa tamperelaisia nuoria aikuisia ei-niin-kultaisella 1990-luvulla. Mitä Tampere merkitsee sinulle kirjoittajana?

Asuin lapsena naapurikunta Kangasalla. Tampereella oli mummola, jossa tuli asuttua useampikin pätkä eri vaiheissa lapsuutta ja nuoruutta. Koiviston ajan Kangasala oli melko nihkeä ympäristö. Tuntui, että kaikki hieno tapahtui kaupunginrajan toisella puolen. Lukioni kävin Tampereella, harrastukset olivat suureksi osaksi aina olleet siellä ja lopulta kaikki kaveritkin. Villit nuoruusvuodet ja Suomen tointuminen lamasta yhdistyivät mielessäni sinne.

Kirjoittamiseen tämä aika tietysti vaikutti. Lähinnä tuli olo, että sellaistakin voi tehdä. Turussa ja Tartossa meni muutama vuosi välissä, mutta paluu Tampereelle nykyisen ex-vaimon kanssa 2001 oli selvästi paluu kotiin. Kirjoittamisen konkretisoituminen haaveista todellisuudeksi tapahtui näinä Tampereen vuosina. Sain opetusta, harjoittelin ja vähitellen kehityin.

Kun muutimme Helsinkiin 2009 töiden perässä, muodostui Tampereesta jonkinlainen henkilökohtainen aika- ja ideakapseli. Kaupunkiin sai tarvittavaa etäisyyttä, jotta sitä pystyi käsittelemään teksteissä jollakin tapaa objektiivisemmin.

En tiedä, palaanko Tampereelle enää asumaan. Se jää nähtäväksi. Aiheena se ja muu Pirkanmaa tulee kuitenkin varmasti vielä teksteissäni esiintymään.

Kumpi on sinulle läheisempi lajina, romaani vai novelli?

Ennen olin varma, että novelli. Mitä vanhemmaksi käy, ja mitä vähemmän tulee sellaisia tiiviitä kuningasideoita, joita hyvä novelli tarvitsee, sitä helpompaa on kirjoittaa pitkää tekstiä.

Sanoisin, että nykyään romaani, mutta tilanne voi toki jälleen muuttua.

Lopuksi: harrastat kalastusta. Millaista vastapainoa kalastus on kirjoittamiselle?

Kalastus on erilaista puuhaa kuin muut harrastukseni. Esimerkiksi kirjoittaminen ja kamppailulajit, joiden parissa olen touhunnut monta vuotta elämästäni, ovat olleet keskittymistä vaativia ja kovin päämäärällisiä harrasteita. Kalastus on ollut lapsesta asti sellaista rennompaa touhua.

En ole kovin hyvä kalastaja. En koe, että mun pitäisi omistaa isoa moottorivenettä ja uistella kuudella vavalla. Aina ei tule evääkään. Onpahan tekosyy soudella järvellä ja joskus saa vallan kuhaa ruokapöytään. Lapset ja kalastus on myös ihan toimiva yhdistelmä – silmät irti älylaitteista ja vesille.

 

Kiitos vastauksista!

Sodan kauhut kantavat sukupolvien yli – jatkosota ja ysärinostalgia kietoutuvat hyytäväksi tarinaksi Samuli Antilan romaanissa Rojuhauta

Samuli Antilan kauhuromaanissa Rojuhauta kolme 1990-luvun bilettäjänuorta päätyy jatkosodan synkkien salaisuuksien jäljille. Kauhuaiheen alla romaani käsittelee syyllisyyttä ja ihmisen avuttomuutta.

Majuri Schmit oikoi selkäänsä, jonka kuoppainen ajomatka
pitkin syrjäteitä oli jäykistänyt.
– Tämäkö se on? hän kysyi autoon jääneeltä komissaari Jurjevilta.
Komissaari sytytti sikarin, puhalteli paksuja savupilviä avoimesta sivuikkunasta ja vaivautui lopulta vastaamaan.
– Odottiko toveri majuri oikein torvisoittoa ja tyttöjä kukkasten kanssa?

1942. Neuvostoarmeija lähestyy Karjalaa. Majuri Schmit pääsee todistamaan uuden, mullistavan aseen käyttöönottoa.

1994. Tamperelainen Niina elää kiihkeää bileiden ja huumeiden täyttämää elämää, mutta ei saa sisäiseen tyhjyyteensä helpotusta.

Kun huumekaupoissa huonon kortin vetänyt Sepi taivuttelee Niinan mukaan keikalle Ilomantsiin, Niina puhuu turvaksi mukaan entisen kundikaverinsa Vietin. Vaikka Niina aavistaa pahaa, hän sulkee varoitukset pois mielestään.

Nuorten retki saa yllättävän käänteen, kun he löytävät sota-aikaisten lääkkeiden lisäksi jotakin muuta, jotakin tappavaa. Pian Ilomantsin metsissä käydään selviytymistaistelua kuten vuosikymmeniä aiemmin.

Kuva: Hanna Poropudas

Samuli Antila on Helsingissä asuva kirjailija, jolta on aiemmin julkaistu mm. romaanit Vasalli (2015) ja Kirveenkantajat (2013) sekä kauhunovellikokoelma Rajat ja muita kauheita tarinoita (2014). Antila harrastaa intohimoisesti historiaa ja sijoittaa tarinoihinsa niin suomalaista kansanperinnettä kuin sotahistoriaa.

 

Osta painettu teos Osuuskumman verkkokaupasta:

Saatavana myös e-kirjana Nextorysta, tulossa Elisa Kirjaan ja Ellibsiin.

 

Samuli Antila: Rojuhauta
ISBN 978-952-7382-01-1 nidottu
ISBN 978-952-7382-02-8 ePub
ISBN 978-952-7382-03-5 ePub + drm
Kansi: Jyrki Pitkä
298 s.
Ilmestyy syyskuussa 2020

Rötökset siirtyivät tieteistodellisuuksiin – lyhytproosakokoelma Rikoksen lyhyet jäljet on uudenlaista dekkarikirjallisuutta

Kirjailijat Jussi Katajala, Mixu Lauronen, Tarja Sipiläinen ja Shimo Suntila ovat laatineet
yhdessä kokoelmallisen sadan sanan rikostarinoita. Rikoksen lyhyet jäljet -teos yhdistää perinteisen dekkarin fantasia- ja scifivisioihin.

Vuonna 2051 tupakkatehtailija ja populistinen poliitikko nimeltä Maximillian Röttig ehdotti järjestelmää, jossa vakaviin rikoksiin syyllistyneet lähetettäisiin avaruuden ääriin.
Shimo Suntila: Vankeinhoitoa

Onnistuuko tupakkatehtailijan suunnitelma? Onko hovimestari syyllinen? Mitä keinoja monitaitoinen palkkamurhaaja voi käyttää? Miten rakkaushuijari koukuttaa uhrinsa?

Osuuskumman neljän kopla on juoninut yksiin kansiin 24 täsmälleen sadan sanan tarinaa eli raapaletta, joissa edes realismin rajat eivät kahlitse kriminaaleja. Rötöksiin sorrutaan niin kotoisissa maisemissa kuin avaruudessa. Rikolliset mielet operoivat kaukana menneisyydessä ja nykyhetkessä, eivätkä tulevat sukupolvetkaan ole turvassa. Sadan sanan rikokset todistavat, että toisinaan rikoksella on lyhyet jäljet.

Kirjoittajat:

Kymenlaaksosta kotoisin oleva, nykyisin Espoossa asuva Jussi Katajala on monipuolinen kirjoittaja, jolta on julkaistu kolme novellikokoelmaa ja yksi romaani.

Mixu Lauronen asuu Helsingin Kontulassa. Hän on kirjoittanut fantasiadekkarinovellikokoelman Kontiainen (2018), ja lisäksi moniin antologioihin.

Lappeenrantalaiselta Tarja Sipiläiseltä on julkaistu kymmeniä novelleja lehdissä ja antologioissa. Pääsääntöisesti hän kirjoittaa reaalifantasiaa, mutta häneltä on julkaistu myös muun muassa dekkarinovelleja.

Shimo Suntila on turkulainen novellisti ja raapalemaestro. Hän on julkaissut yli 50 novellia lehdissä, antologioissa ja kokoelmissa. Suntila on myös kirjoittanut yli 500 raapaletta, mikä lienee Suomen ennätys.

Jussi Katajala. Kuva: Marjut Katajala

Mixu Lauronen. Kuva: Tarja Sipiläinen

Tarja Sipiläinen. Kuva: Pertti Rikkinen

Shimo Suntila. Kuva: Johanna Ahola

 

 

 

 

 

 

 

 

 

Osta Rikoksen lyhyet jäljet e-kirjana Elisa Kirjasta tai painettuna kirjasena Osuuskumman verkkokaupasta:

 

Rikoksen lyhyet jäljet
Kirjoittajat: Jussi Katajala, Mixu Lauronen, 
Tarja Sipiläinen, Shimo Suntila
Esipuhe: Boris Hurtta
ISBN 978-952-7215-98-2 nidottu
ISBN 978-952-7215-99-9 ePub
ISBN 978-952-7382-00-4 ePub + drm
37 s. | Ilmestyy syyskuussa 2020
Do NOT follow this link or you will be banned from the site!