Vanhan Kirjan Talvi 2014

Vanhan Kirjan Talvi lähestyy! 7.-8. helmikuuta Jyväskylän kaupunginkirjastolla järjestettävä tapahtuma on tänä vuonna erityisen ohjelmarikas – ja mukana menossa on myös Osuuskumma.

Kummaa väkeämme voi tavata seuraavista ohjelmanumeroista:

perjantai 7.2.
klo 17-18 ”Raapale – Sadan sanan tarina”, Kahvila Novelli.

lauantai 8.2.
klo 12-13 Magdalena Hai ja J.S. Meresmaa haastattelevat toisiaan, Musiikkisali.
klo 16.17 Steampunk-paneelikeskustelu, Musiikkisali.

Tulkaa mukaan meitä ja muita kuulemaan! Tapahtuma on avoinna perjantaina klo 15-20 ja lauantaina klo 10-17.

Nähdään Jyväskylässä!

Osuuskummajaisten sata merkittävää spefiteosta

osuuskumma_merkki_RGB_162x279
Osuuskummalaiset saivat taannoin haasteen koostaa definitiivinen lista sadasta parhaasta suomeksi julkaistusta, spekulatiivista fiktiota edustavasta kirjasta. Osuuskumma otti haasteen vastaan.

Jokainen osuuskummalainen sai ehdottaa listalle omasta mielestään merkittäviä ja laadukkaita spefiteoksia, joista yhteistoimin valittiin sata parasta. Tavoitteenamme oli koostaa mahdollisimman kattava, tasapuolisesti eri genrejä sisältävä otos suomeksi julkaistusta spekulatiivisesta fiktiosta.

Listalle valittiin sekä suomalaisia että suomeksi käännettyjä teoksia. Tullakseen hyväksytyksi listalle kirjan täytyi sisältää selkeästi spekulatiivisia elementtejä. Sarjakuvat rajattiin tällä kertaa listan ulkopuolelle.

Jotta listalle saatiin laaja spektri eri genrejä ja kirjailijoita, samaan sarjaan kuuluvat kirjat laskettiin useimmiten yhdeksi teokseksi. Rajauksista huolimatta listan ulkopuolelle jäi runsain mitoin ansiokkaita, erinomaisia kirjoja, mikä osoittaa, että spekulatiivisen fiktion kenttä on Suomessa vahva ja elinvoimainen. Osuuskumma hyväksyy ja haastaa lukemaan!

Osuuskummajaisten 100 merkittävää spefiteosta

(listaus aakkosjärjestyksessä tekijän sukunimen mukaan)

Douglas Adams: Linnunradan käsikirja liftareille -sarja
Richard Adams: Ruohometsän kansa
Erkki Ahonen: Paikka nimeltä Plaston
Isaac Asimov: Säätiö 1-3
Isaac Asimov: Itse jumalat
Margaret Atwood: Orjattaresi
Iain M. Banks: Pelaaja
Clive Barker: Veren kirjat
Alfred Bester: Määränpäänä tähdet
Ray Bradbury: Fahrenheit 451
Ray Bradbury: Kuvitettu mies
Mihail Bulgakov: Saatana saapuu Moskovaan
Edgar Rice Burroughs: Mars-kirjat
Orson Scott Card: Ender-sarja
Jonathan Carrol: Naurujen maa
Suzanne Collins: Nälkäpeli
Susan Cooper: Pimeä nousee -sarja
Arthur C. Clarke: Lapsuuden loppu
Arthur C. Clarke: 2001 – avaruusseikkailu
Arthur C. Clarke: Uhka avaruudesta
Philip K. Dick: Hämärän vartija
Lordi Dunsany: Haltiamaan kuninkaantytär
Michael Ende: Tarina vailla loppua
Carita Forsgren: Auringon kehrä
Neil Gaiman: Neverwhere – Maanalainen Lontoo
Neil Gaiman: Unohdetut jumalat
Neil Gaiman: Coraline varjojen talossa
Neil Gaiman & Terry Pratchett: Hyviä enteitä
William Gibson: Neurovelho
Magdalena Hai: Gigi ja Henry -sarja
Markus Harju & J.S. Meresmaa (toim.): Steampunk! Koneita ja korsetteja
Harry Harrison: Ruostumaton teräsrotta -sarja
Frank Herbert: Dyyni 1-3
Joe Hill: Bobby Conroy palaa kuolleista ja muita kertomuksia
Robin Hobb: Näkijän taru -sarja
Robert Holdstock: Alkumetsä
Anu Holopainen: Syysmaa-sarja
Robert E. Howard: Conan-tarinat
Boris Hurtta: Valdemarin kirja
Boris Hurtta: Lumen tuloa ei voi estää
Aldous Huxley: Saari
Risto Isomäki: Sarasvatin hiekkaa
Tove Jansson: Muumi-kirjat
Pasi Ilmari Jääskeläinen: Lumikko ja yhdeksän muuta
Pasi Ilmari Jääskeläinen: Missä junat kääntyvät
Aino Kallas: Sudenmorsian
Guy Gavriel Kay: Tigana
Stephen King: Carrie
Leena Krohn: Tainaron
Ellen Kushner: Thomas Riiminiekka
Ursula K. Le Guin: Maameren tarinat -sarja
Ursula K. Le Guin: Pimeälipas ja muita kertomuksia
Ursula K. Le Guin: Pimeyden vasen käsi
Ursula K. Le Guin: Osattomien planeetta
Anne Leinonen: Valkeita lankoja
Stanislaw Lem: Kyberias
C.S. Lewis: Narnian tarinat -sarja
Jack London: Pakkopaita / Tähtivaeltaja
H.P. Lovecraft: Kootut teokset
Elias Lönnrot (toim.): Kalevala
Gabriel Garcia Marquez: Sadan vuoden yksinäisyys
George R.R. Martin: Tulen ja jään laulu -sarja
Richard Matheson: Olen legenda
China Mieville: Toiset
J. Pekka Mäkelä: Alshain
Kari Nenonen: Se ken tulee viimeiseksi on kuolema
Kari Nenonen: Noitarovio
Tero Niemi ja Anne Salminen: Nimbus ja tähdet
Raimo Nikkonen (toim.): Keskiyön mato Ikaalisissa
George Orwell: Vuonna 1984
Sari Peltoniemi: Suomu + Hämärän renki
Tim Powers: Anubiksen portit
Terry Pratchett: Kiekkomaailma-kirjat
Hannu Rajaniemi: Kvanttivaras
Alastair Reynolds: Aurinkojen huone
Anne Rice: Veren vangit
J.K. Rowling: Harry Potter -sarja
Andrzej Sapkowski: Noituri-sarja
Mary Shelley: Frankenstein
Dan Simmons: Hyperion-sarja
Lauri Simonsuuri (toim.): Myytillisiä tarinoita
Johanna Sinisalo: Ennen päivänlaskua ei voi
Johanna Sinisalo: Kädettömät kuninkaat ja muita häiritseviä tarinoita
Cordwainer Smith: Planeetta nimeltä Shajol
Bram Stoker: Dracula
Arkadi ja Boris Strugatski: Stalker: Huviretki tienpientareelle
Sheri S. Tepper: Portti naisten maahan
J.R.R. Tolkien: Taru sormusten herrasta
J.R.R. Tolkien: Hobitti
J.R.R. Tolkien: Silmarillion
Jyrki Vainonen: Tornit
Jeff VanderMeer: Pyhimysten ja mielipuolten kaupunki
Jules Verne: Matka maan keskipisteeseen
Maarit Verronen: Pimeästä maasta
Kurt Vonnegut: Teurastamo 5
Mika Waltari: Turms kuolematon
Helena Waris: Pohjankontu-trilogia
H.G. Wells: Aikakone
Gene Wolfe: Kiduttajan varjo
Marion Zimmer Bradley: Avalonin usvat

Kiitos haasteesta, Taika Kirjasfääri-blogista!

22. joulukuuta – Luukun takaa paljastuu seikkailu

Aika moni haluaa elämäänsä seikkailua ja huokailee, ettei sellaista Normaalin Ihmisen Oikeaan Elämään juuri kuulu. Tai jos kuuluukin, se on jokin massiivisen kallis ulkomaanmatka tai muu tempaus, jollainen on varaa tehdä pari kertaa elämässä. Tässä mielestäni unohdetaan miettiä, että mikä se seikkailu oikeastaan on? Seikkailut voi nähdäkseni kahteen tyyppiin, tai jatkumon ääripäihin. Rankimmillaan seikkailu on sarja vaaratilanteita, epämukavuutta, pelkoa ja nopeaa reagointia, joka on aika epämiellyttävä tapahtuessaan, mutta jolla on onnellinen loppu ja josta syntyy mahtava tarina. Sitten on se  toinen seikkailun muoto, jossa kohtaa yllättäen jotain uutta ja jännää, menee mielenkiintoiseen paikkaan, koettaa varpaalla asioita mukavuusalueensa ulkopuolella ja laajentaa horisonttejaan.
Seikkailu on mielentila.

Joulukalenteri22-2

Mitä paljastuu tämän päivän luukun takaa? (Kuva: Heli Hintikka)

Tokihan sitä aktiivinen ihminen elämäänsä tuota ensimmäistä seikkailutyyppiä saa hankittua, vaikka välillä ei yrittäisikään, mutta miellyttävä yllätys on se, että jälkimmäistä löytää sadan metrin säteellä asunnostaan. Arkinen seikkailu alkaa yksinkertaisimmillaan sitä, että astuu pois niiltä reiteiltä, joita kävelee koulun, kodin, työpaikan ja kaupan välillä: kääntyy yllättävästä kadunkulmasta katsomaan, mitä tuntemattoman kadun päästä löytyy, kiipeää aidan yli ihan vain katsoakseen mitä on toisella puolella, jää pari pysäkkiä aiemmin pois työmatkabussista ja menee katsomaan, mikä se jännä raunioitunut talo tai tehdas on, jota on tullut ihmeteltyä niin usein kulkuvälineen ikkunasta. Näin voi löytää vaikkapa ensimmäisen maailmansodan aikaisia linnoitteita ja bunkkereita, Krimin sodan aikaisen tarkka-ampujan haudan, hiidenkirnuja keskeltä metsää, puoliksi puretun proomun jonka sisätilat olisivat saattaneet olla hapenpuutteen takia tappavia, saaren jonne voi kahlata ja jonka rantakivet ovat täynnä yli satavuotiaita kaiverruksia, ja vaikka mitä. Mikään näistä ei vaadi erikoistaitoja, rahaa tai kummoisia kykyjä – vain sen, että lähtee ovesta ulos ja uskaltaa innostua, eikä jää kyynisesti känisemään, ettei siellä mitään kiinnostavaa kuitenkaan ole. Kyynisyys on uusi tottelevaisuus, innostuminen on vain niin paljon palkitsevampaa.

Kenties zombeja pimeydessä!

Kenties zombeja pimeydessä!

Kaikki nämä pienet arkiset seikkailut tarjoavat ideoita sataan tarinaan ja potkaisevat aivot uudelle vaihteelle. Minulle tämä merkitsee sellaista rauhallista, lähes meditatiivista tilaa, jossa vastaanottaa maailman sellaisena kuin se tulee eteen. Kulkee kiinnostuneena, avoimena, yksityiskohtiin keskittyen. Lisäksi ne saattavat saada näkemään umpituttuna ja tylsänä esittäytyneen lähiympäristön ihan uudessa valossa. Kirjoittajana ja lukijana tämä kiehtoo minua siksi, että nautin tarinoista, joiden teemana on yllättävät sivuaskeleet, jotka saavat todellisuuden näyttäytymään aivan erilaisena kuin aiemmin.

Kun olette jouluiltana kävelyllä, kääntykää yllättävästä kulmasta ja katsokaa, mitä tien päästä löytyy.

Hyvää joulua toivottaa
                        Janos Honkonen