Osuuskumma Publishing Proudly Presents: An Undiscovered World of Finnish Speculative Fiction in Two Anthologies

The new anthologies Never Stop and The Self-Inflicted Relative offer an interesting look into the diversity and high standards of speculative fiction in Finland — from award-winning authors to rising new talents never before translated.

”These stories invite you to see a glimpse of new lights emerging in the vast sky of international speculative fiction. You may not have expected them, but once they have caught your eye, you will hopefully keep coming back for more.”
— Emmi Itäranta, foreword in Never Stop

Drabbles are miniature stories of exactly 100 words, no more, no less. In The Self-
Inflicted Relative Finnish authors of speculative fiction create entire literary works in such an incredibly small amount of space. Welcome to the world of zombies, tentacles, cats, robots, cheese, unicorns, cell membranes, transhumanist gadgets and a terrifying epidemic that is the self-inflicted relative.

Cover by Anu Korpinen

Never Stop, compiled by Emmi Itäranta, brings you fifteen stories from up-and-coming Finnish authors — all published in English for the first time. M.A. Tyrskyluoto’s Never Stop is a cyberpunk story about asking questions, seeking the truth, and finding adventure. The Wings of the Hornet Queen by Artemis Kelosaari tells a story of a hard-as-steel female officer who´s decided to win the battle against the boundaries set by nature and society and go beyond those boundaries. Josefiina’s Cart of Wonders by Maija Haavisto offers a fresh and hopeful vision of disability, set in a Finnish steampunk milieu. Anne Leinonen’s Maid of Tuonela is a poignant story of love that transcends death, against a backdrop of Finnish mythology. Anni Nupponen’s The Tiniest in the World tells us about one’s diverse roles in life and seeking for one’s own place. Star in the Deep by Anu Korpinen is a dark romance, a merge between Lovecraftian lore and The Little Mermaid. The Beautiful Boy by Magdalena Hai is about love and power and radiates the exotic of unknown seas. And so on — this anthology is like a treasure chest full of fresh and original work from a wide range of genres, just waiting to be discovered.

Cover by Anu Korpinen

Never Stop and The Self-Inflicted Relative are here to show that the few internationally-
known Finnish SFF authors are only the tip of the iceberg. The anthologies are a must-read to everyone who wishes to expand their understanding of the world via reading fiction originating from quite a different language and culture.

Osuuskumma Publishing is having a book launch party in August 10th 2017,
8 PM at Winter Garden, Messukeskus, Helsinki, as a part of the official program of Worldcon 75.

Print editions of Never Stop and The Self-Inflicted Relative are available at Aavetaajuus (Kustaankatu 1, Helsinki) and Rosebud City Center (Kaivokatu 8, Helsinki) bookstores, as well as Osuuskumma’s own online store (powered by Holvi):

Also available as E-book editions!

Never Stop:
Amazon (Kindle)
iTunes
Elisa Kirja
The Self-Inflicted Relative:
Amazon (Kindle)
iTunes
Elisa Kirja

Never Stop
Eds. Saara Henriksson, Anni Nupponen, M.A. Tyrskyluoto
Authors: Katri Alatalo, Maria Carole, Maija Haavisto, Magdalena Hai, 
Markus Harju, Saara Henriksson, Janos Honkonen, Jussi Katajala, 
Artemis Kelosaari, Anu Korpinen, Anne Leinonen, J.S. Meresmaa, 
Anni Nupponen, Mikko Rauhala, M.A. Tyrskyluoto
ISBN 978-952-7215-26-5 Print Edition
ISBN 978-952-7215-27-2 ePub
ISBN 978-952-7215-28-9 ePub + DRM
ISBN 978-952-7215-37-1 Mobi
282 p. | Published in 31/7/2017
The Self-Inflicted Relative
Eds. Maija Haavisto & Mikko Rauhala
Authors: Maria Carole, Maija Haavisto, 
Magdalena Hai, Janos Honkonen, Artemis 
Kelosaari, Taru Kumara-Moisio, Mixu Lauronen, O.E. Lönnberg, 
J.S. Meresmaa, Anni Nupponen, Mikko Rauhala, Tarja Sipiläinen, 
Christine Thorel, M.A. Tyrskyluoto, Kari Välimäki
ISBN 978-952-7215-32-6 Print Edition
ISBN 978-952-7215-33-3 ePub
ISBN 978-952-7215-34-0 ePub + DRM
48 p. | Published in 31/7/2017

Osuuskumma ylpeänä esittää: kaksin kappalein kansainvälisiä antologioita!

Novelliantologia Never Stop ja raapaleantologia The Self-Inflicted Relative sisältävät monipuolisen valikoiman englanninkielisiä tekstejä kaikkiaan 21:lta suomalaiselta spekulatiivisen fiktion kirjoittajalta. Mukana on niin palkittuja kirjailijoita kuin nousevia kykyjäkin.

”Kristian’s eyes light up as he starts to enthuse about the unknown riches that await in the north. Such marvels of natural science heretofore unfamiliar to the civilized world.” (Saara Henriksson: The Whaler’s Wife)

The Self-Inflicted Relative pitää sisällään 33 tismalleen sadan sanan mittaista miniatyyrinovellia eli raapaletta. Näissä suhteettoman pieneen tilaan ahdetuissa kokonaisissa tarinoissa ihmissudet etsivät turhaan sympatiaa, keijukaisia iskeytyy tuulilasiin ja Mount Everestillä vaanii odottamattomia uhkia. Näin suomalaiset spefistit näyttävät pystyvänsä kovin rakastamaansa raapalointiin myös vieraalla kielellä.

Cover by Anu Korpinen

Never Stop on viidestätoista Emmi Itärannan valitsemasta novellista koottu antologia, joka tarjoaa kattavan katsauksen suomalaiseen spekulatiiviseen fiktioon. Kaikki novellit julkaistaan nyt ensi kertaa englanniksi, osa ensimmäisinä kirjoittajansa koko tuotannosta. M.A. Tyrskyluodon niminovelli on kyberpunk-tarina totuuden – ja seikkailujen – etsimisestä. Artemis Kelosaaren The Wings of the Hornet Queen kertoo teräksenlujasta naisupseerista, joka on päättänyt voittaa taistelun luonnon ja yhteiskunnan asettamia rajoja vastaan ja ylittää ne. Maija Haaviston steampunk-novelli Josefiina’s Cart of Wonders tarjoaa virkistävän ja toiveikkaan vision vammaisuudesta. Anne Leinosen Maid of Tuonela on suomalaiseen kansanperinteeseen puettu katkeransuloinen tarina kuoleman ylittävästä rakkaudesta. Anni Nupposen The Tiniest in the World kertoo moninaisista rooleista elämässä ja oman paikan etsimisestä. Anu Korpisen synkässä romanssissa Star in the Deep yhdistyvät Pieni merenneito ja lovecraftilainen mytologia. Magdalena Hain novelli The Beautiful Boy kertoo tarinan vallasta ja rakkaudesta; taidokas kieli huokuu tuntemattomien merien eksotiikkaa. Ja paljon muuta – tämä antologia on kuin aarrearkku täynnä helmiä jokaisesta spefin alagenrestä!

Cover by Anu Korpinen

Antologiat ovat osa Osuuskumma International -julkaisusarjaa, jonka espanjankielinen novelliantologia Luces del norte avasi syksyllä 2016.

”Osuuskumma International -julkaisusarja mahdollistaa Suomi-spefin monimuotoisen ja omaperäisen maailman avautumisen myös suomea osaamattomille lukijoille”, sanoo Osuuskumman hallituksen puheenjohtaja Jenni Meresmaa. ”Spekulatiivinen fiktio on tärkeää kirjallisuutta etenkin nyt, kun tulevaisuusnäkymät maapallon kannalta ovat huolestuttavia. Vain kuvittelemalla paremman tulevaisuuden voimme saavuttaa sen. Kieli luo rajat ajattelulle, ja siksi kirjallisuuden kääntämisellä on tärkeä osa ihmisyyden ymmärtämisessä sekä tiedon ja visioiden jakamisessa.”

Osuuskumma järjestää kirjojen julkaisutilaisuuden 10.8.2017 klo 20 Helsingin Messukeskuksen Talvipuutarhassa. Tilaisuus on osa Worldconin, maailman suurimman tieteiskulttuuritapahtuman, virallista ohjelmaa.

Never Stop ja The Self-Inflicted Relative ovat saatavilla painettuina Aavetaajuuden (Kustaankatu 1, Helsinki) ja Rosebud City Centerin (Kaivokatu 8, Helsinki) kirjakaupoista sekä Osuuskumman omasta verkkokaupasta:

Voit ostaa molemmat antologiat myös sähköisessä muodossa!

Never Stop:
Elisa Kirja
iTunes
Amazon (Kindle)

The Self-Inflicted Relative:
Elisa Kirja
iTunes
Amazon (Kindle)

 

Never Stop
Toim. Saara Henriksson, Anni Nupponen, M.A. Tyrskyluoto
Kirjoittajat: Katri Alatalo, Maria Carole, Maija Haavisto, 
Magdalena Hai, Markus Harju, Saara Henriksson, Janos Honkonen, 
Jussi Katajala, Artemis Kelosaari, Anu Korpinen, Anne Leinonen, 
J.S. Meresmaa, Anni Nupponen, Mikko Rauhala, M.A. Tyrskyluoto
ISBN 978-952-7215-26-5 Nidottu
ISBN 978-952-7215-27-2 ePub
ISBN 978-952-7215-28-9 ePub + suojaus
ISBN 978-952-7215-37-1 Mobi
282 s. | Julkaisu: 31.7.2017
The Self-Inflicted Relative
Toim. Maija Haavisto & Mikko Rauhala
Kirjoittajat: Maria Carole, Maija Haavisto, Magdalena Hai, 
Janos Honkonen, Artemis Kelosaari, Taru Kumara-Moisio, Mixu Lauronen, 
O.E. Lönnberg, J.S. Meresmaa, Anni Nupponen, Mikko Rauhala, 
Tarja Sipiläinen, Christine Thorel, M.A. Tyrskyluoto, Kari Välimäki
ISBN 978-952-7215-32-6 Nidottu
ISBN 978-952-7215-33-3 ePub
ISBN 978-952-7215-34-0 ePub + suojaus
48 s. | Julkaisu: 31.7.2017

Scifin yhteiskunnallisuus kiehtoo Maija Haavistoa

Maija Haavisto, Adeno-romaanin tekijä ja tulevan The Self-Inflicted Relative -raapaleantologian toinen toimittaja, haluaa vaikuttaa monipuolisella kirjoittamisellaan.

– Tieteisnovelleja olen kirjoittanut 90-luvulta asti, joten ehkä on jopa hieman hassua, että romaaneissa aloitin realismilla!

Näin kertoo Maija Haavisto, Amsterdamissa asuva kirjailija-toimittaja, kun kysyn, kuinka hänen kuudennesta romaanistaan tuli scifiä. Adeno ilmestyi Osuuskummalta syksyllä 2016.

Haavisto kertoo usein harmistuvansa siitä, että lyhyen aikavälin kehitys jää scifi-kirjallisuudessa vähälle huomiolle.

– Ihmisten on vaikea ymmärtää, miten nopeasti maailma muuttuu, Haavisto huomauttaa.

Eikä hän suinkaan puhu ainoastaan teknologiasta. Muutoksessa ovat Haaviston mukaan niin parisuhdemallit, harrastukset kuin ruokavaliokin. Scifin kirjoittamisessa Haavistoa kiehtookin ennen muuta mahdollisuus esittää näitä koskevia entä jos -kysymyksiä. Myös Adenon tapahtumat sijoittuvat lähitulevaisuuteen: Suomeen, jossa sairaudet on taltutettu ja ihmiset ovat terveempiä ja pitkäikäisempiä kuin koskaan. Romaanin maailmassa voi nähdä sekä utooppisia että dystooppisia piirteitä.

Mutta mitä kirjailija itse ajattelee Adenon edustamasta tulevaisuudenkuvasta?

–  Olen lääketiedekirjoittaja ja minulla on vahva usko lääketieteen kehitykseen. Minulle on itsestään selvää, että kaikki sairaudet tullaan parantamaan ja että ihmisen elinikä pitenee reilusti!

Pelkkää utopiaa romaanin maalaama kuva 2050-luvun Suomesta ei silti Haavistolle edusta: – Kirjassa on elementtejä, joiden toivon toteutuvan ja toisaalta sellaisia, joista en missään nimessä toivo.

Haavisto oli toinen toimittaja myös viime vuonna ilmestyneessä Osuuskumman novelliantologiassa Marraskesi, joka kokoaa yksiin kansiin ihoaiheisia novelleja. Hän arvioi antologian sopivat erityisen hyvin lukijoille, joita kiinnostaa spekulatiivisen fiktion mielikuvituksellisuus, mutta joille kova scifi normaalisti näyttäytyy etäisenä.

Myös Haaviston oma novelli ”Rakkaudella kasvatettuon mukana antologiassa.

– ”Rakkaudella kasvatettu on ainoa tekstini, jonka idea tuli Hesarin kommenttipalstalta!

Englanniksi käännettynä novelli sijoittui Glasgow’n yliopiston lääketiedescifikilpailussa vuonna 2016.

Kirjailijaksi Haavisto päätti ryhtyvänsä jo alle kouluikäisenä. 16-vuotiaana hän aloitti toimittajan työt – siitä oli luonnollista jatkaa tietokirjapuolelle. Esikoisromaani Marian ilmestyskirja julkaistiin vuonna 2011. Sittemmin Haavistolta on julkaistu useita romaaneja ja tietokirjoja. Kirjoittaminen on hänelle tapa elää.

Toistuvia aiheita Haaviston teoksissa ja blogissa ovat pitkäaikaissairaudet ja vähemmistöjen asema.

– Kirjailijat ovat yhteiskunnallisia vaikuttajia, niin kirjoissaan kuin muutenkin. Meillä on velvollisuus kirjoittaa muustakin kuin sellaisista hahmoista, joita kirjallisuus on jo täynnä, ja velvollisuus tehdä riittävästi taustatyötä tehdäksemme heille oikeutta.

Vammaisuuden Haavisto arvioi näkyvän kirjallisuudessa vähemmän ja yksiulotteisemmin kuin muiden vähemmistöjen.

Scifi on hänen mukaansa vammaisuuden käsittelemisen kannalta kiinnostava mutta haasteellinen genre. Esimerkiksi Adenossa monet kirjan aiheiden väistämättä herättämistä vammaispoliittisista kysymyksistä jäivät vielä toistaiseksi käsittelemättä.

– Mutta ehkä tämä vielä poliittisempi visio on sitten ihan oma tekstinsä, joka voisi olla vaikkapa Adenon prequel.

Omia vaikutteitaan Haavisto kuvailee vaihteleviksi: tällä hetkellä hän lukee etenkin runoja ja nuortenromaaneja, katsoo komediaa ja kuuntelee yhteiskunnallisia komediapodcasteja. Lääketiedekirjoittajan työnsä hän uskoo näkyvän myös kirjoittamassaan fiktiossa ja runoissa. Tärkeimpien inspiroijiensa joukkoon Haavisto nimeää Elizabeth McClungin, joka on edesmennyt kanadalainen bloggari, vammais- ja HLBTIQ-aktivisti ja tieteiskirjailija.

Lisäksi ideoita löytyy Twitteristä, jonka aktiivinen käyttäjä Haavisto on:

– Eräs Twitter-kommentti vuosia sitten inspiroi vahvasti Makuuhaavoja-romaaniani.

Tuotteliaalla kirjailijalla on jo kädet täynnä uusia projekteja. Tänä kesänä Suomessa järjestettävän Worldcon-tapahtuman yhteydessä julkaistaan Osuuskummalta englanninkielinen raapaleantologia The Self-Inflicted Relative, jonka teossa Haavisto ollut mukana sekä toimittajan että kirjoittajan roolissa. Hän uskoo, että lopputuloksena on edustava kokoelma kummallisia ja hyvin erilaisia suomalaisraapaleita.

Työn alla on lisäksi runomuotoinen scifiromaani ja uusia novelleja, ensimmäinen nuortenromaani ja toinen lastenkirja odottavat kustannuspäätöstä. Esikoisromaanista on tekeillä pitkä elokuva, joskin projekti on vielä varhaisessa vaiheessa.

Haaviston esikoisrunokokoelma Raskas vesi puolestaan julkaistaan keväällä 2018.

Runoissa ja raapaleissa viehättää tiivis muoto. Haavisto kertoo lyhyimpien novelliensakin olleen vain kuuden sanan mittaisia.

– Lyhyeenkin tekstiin voi saada mukaan yhteiskunnallisia ulottuvuuksia.

 

Maija Haavistoa haastatteli Minna Roininen.

Vilkas karjalatar hiljentyy sanojen äärellä

Tarja Sipiläinen on julkaissut yli 60 novellia eri antologioissa ja lehdissä – viimeisimpänä Kouvolan Dekkaripäivien raapaleantologiassa.

– Pidän jännäreiden kirjoittamisesta, sanoo Tarja Sipiläinen, kun kysyn häneltä innosta osallistua Kouvolan Dekkaripäivien uusimpaan kirjoituskilpailuun. – Olen lukenut dekkareita nuoresta asti ja katsonut niitä myös elokuvina ja sarjoina.

Sipiläisen raapale on mukana tänä vuonna Dekkaripäivien raapaleantologiassa, johon otettiin yli 700 kirjoitukilpailuun osallistuneesta 100 parasta. Raapaleet ovat Sipiläiselle tuttu ilmaisumuoto, sillä hän on ollut aiemmin mukana Osuuskumman raapaleantologioissa, tuoreimpana niistä Ajantakojat-kokoelmassa.

Raapaleet ovat tasan sadan sanan mittaisia tarinoita. Alun perin niitä tehtiin tieteis-, fantasia- tai kauhuaiheista, mutta ilmiö on levinnyt nyt muidenkin genrejen puolelle. Osuuskumman Ajantakojat on kasattu nettipalvelussa mukana olleista teksteistä, mutta luokiteltu kirjaa varten niin, että mukana on jokaisen raapaleen lopussa lukusuositus tai pari, mihin tarinaan seuraavana lukijan kannattaisi hypätä. Teos onkin kuin virtuaaliseikkailu erilaisiin maailmoihin.

Sipiläisen Ajantakojissa olevassa novellissa ”Perhosefekti” esitellään nainen, joka valmistautuu juhliin ja aikoo tehdä näyttävän sisääntulon sonnustautumalla hiuksiin laitettaviin perhosklipseihin. Sisääntulosta tuleekin sitten tavanomaista näyttävämpi. ”Mosquitian vartijoissa” arkeologisen löydön tekijät huomaavat, että muinaisessa temppelissä ei kannata lukea vanhoja tekstejä ääneen.

Mikä raapaleissa sitten kiehtoo?

– Tiiviys, ehdottomasti, Sipiläinen vastaa.  – Aluksi kirjoitin niitä harjoitellakseni rönsyjen karsimista, mutta sitten jäin niihin koukkuun. Miten paljon sadalla sanalla voikaan kertoa!

Sipiläinen kuvaa, miten raapaleiden kirjoittaminen aukaisee lukkoja.

– Saan itseni kirjoitusvireeseen raapaleilla. Suorastaan huijaan itseni kirjoittamaan niiden avulla, niin että työ lähtee joskus lapasesta. Sata sanaa kasvaa helposti moneksi tuhanneksi.

Sipiläinen on myös mukana Osuuskumman kissa-aiheisessa antologiassa Varjoisilta kujilta novellillaan ”Peto”. Se on reaalifantasiaa, parisuhdetarina nuorestaparista, joka tapaa lenkkipolulla ja rakastuu. Suhteeseen sekoittuvat mukaan kissa ja koira.

Antologioihin kirjoittamisessa Tarja Sipiläinen on konkari, sillä hän on ollut mukana yli kolmessakymmenessä kokoelmassa.

– Olen ilmeisesti huono sanomaan ei, Sipiläinen naurahtaa. – Antologioissa minua kiehtoo yhteisöllisyys. Niissä on hyvät toimittajat ja teemat, jotka vievät mukanaan. Tarvitsen deadlineja, jotta saan aikaiseksi.

Sipiläiseltä on ilmestynyt eri julkaisuissa kymmenen vuoden aikana yhteensä yli 60 novellia.

– Koen, että edelleen harjoittelen kirjoittamaan, hän silti sanoo. – Mietin aina uuden teeman kohdalla, millainen tarina tähän kyseiseen teemaan sopisi.  Vireillä olevat työt ruokkivat myös muuta kirjoittamista.

Kilpailut ja novelliprojektit ovat Sipiläiselle kirjoittamisen suola.

– Novellit ovat olleet minulle ajankäytöllisesti helpompia kuin pidempi proosa. Jos siirryn romaanin kirjoittamiseen, on minun opeteltava sanomaan pienemmille teksteille ei. Pari kertaa olen jo aloittanutkin romaanin, sitten on tullut kirjoituskutsu novellikisaan tai -antologiaan, ja niinhän siinä on käynyt, että jo aloitettu romaani on tiivistynyt novelliksi.

Novelleja on tulossa lisää. Seuraavana ilmestyy Osuuskumman Murtumia maisemassa -antologiassa novelli ”Valontuoja”. Se on saanut vaikutteita Bengstkärin majakkareissusta, jolla Sipiläinen oli vuonna 2016 usean muun kirjailijan kanssa.

– Bentgtskärin miljöö sai aivot kihisemään ja ajatukset kuplimaan. Majakan syrjäinen sijainti, jyhkeä rakenne ja kiehtova historia kuiskuttelivat, suorastaan huusivat, tarinoita. Moni muukin taisi inspiroitua tuolla reissulla! Sipiläinen kuvailee matkakokemusta.

– Kun kulkee aistit avoimina, virikkeitä tosin saa kaikkialta, eikä välttämättä tarvitse lähteä kotisohvalta minnekään. Arki on täynnä tapahtumia, kuvia, ääniä, tunteita, joista tarinoiden ideat usein lähtevät.

 

Tarja Sipiläistä haastatteli Anne Leinonen.

O.E. Lönnberg oppi arvostamaan lyhyttäkin lyhyempää proosaa

O.E. Lönnbergin esikoisteos Langanpäitä sisältää täsmälleen sata lyhyttä tarinaa. Vaikutteita Lönnberg on ottanut niin kansanperinteestä, kauhusta kuin uuskummastakin.

O.E. Lönnberg aloitti ensimmäisen fantasiaromaaninsa kirjoittamisen ala-asteella. Siitä pitäen hän on haaveillut oman teoksen julkaisemisesta – ja aloittanutkin sen kirjoittamisen monta kertaa.

– Nuorempana kirjoitin runoja ja äkäistä proosaa, hän sanoo.

Lönnberg kertoo, että kimmokkeen spefi-kirjoittajan uralle tarjosi paitsi sanataide- ja roolipeliharrastus, myös kontakti muihin saman alan kirjoittajiin. Kirjoittaja, jonka jalanjälkiä hän kertoo seurailleensa, on Shimo Suntila, joka on niin ikään Osuuskumma-kirjailijoita. Suntila oli julkaissut Sata kummaa kertomusta -raapalekokoelman (Kuoriaiskirjat 2013) samankaltaisen vuoden kestäneen projektin jälkeen.

Kirjoittamista Lönnberg on opiskellut myös sivuaineen verran Turun yliopiston luovan kirjoittamisen koulutusohjelmassa. Hänen mukaansa joistakin kursseista oli hyötyä, toisista ehkä ei, mutta joka tapauksessa hän mielellään luki ja kommentoi muiden kirjoittajien tekstejä.

– Opinnoista oli iloa etenkin siinä mielessä, että pääsi tekemisiin erilaisten kirjoittajien kanssa.

Aikaisemmista julkaisuista Lönnbergille on ollut merkityksellinen debyyttinovelli Peikonkulta URS-liikkeen antologiassa Hei, rillumapunk! sekä toki Portti Science Fiction -kilpailusta lohjennut kunniamaininta. Merkittävä oli myös kunniamaininta Spekulatiivinen Turku -kilpailussa sekä julkaisu kyseisen kilpailun sadosta koostetussa antologiassa.

Scifi- ja fantasiakirjoittajien yhteisössä aktiivinen Lönnberg on toiminut myös muun muassa vuoden verran Suomen tieteis- ja fantasiakirjoittajien puheenjohtajana. Luovan kirjoittamisen opiskelijana hänen tekstejään on nähty aineyhdistys Kammion vuotuisen antologian lehdillä. Tämän lisäksi Lönnberg toimi viimeisenä aktiivisena opiskeluvuotenaan kyseisen antologian päätoimittajana.

Spefillään Lönnberg  ei halua esitellä vain jotakin hienoa laitetta vaan mennä syvälle ajatuksiin ja välittää syvempiä tasoja. Hän arvelee, että ”akatemian” taipumus vierastaa spefiä johtuu pohjimmiltaan siitä, että monesti spefi tyytyy viihdekirjallisuuden tapaan käsittelemään pintatason ilmiöitä.

Liveroolipelaaminen väylänä tarinankerrontaan

Proosan kirjoittamisen lisäksi O.E. Lönnbergille keskeinen harrastus on ollut roolipelaaminen ja larppaaminen, jonka osana myös larppien kirjoittaminen. Hän aloitti harrastuksen jo ala-asteella ja on jatkanut siitä saakka, vasta viime vuosina MS-tauti on pannut kapuloita rattaisiin. Viime vuonna hän oli mukana kahdessa larpissa.

Lönnbergille larppien kirjoittaminen on antanut ideoita sekä näkemystä maailmasta.

– Roolipeli on tarinankerrontaa muiden kanssa.

Lönnberg kertoo, että suomalaisessa larp-kulttuurissa pelinjohto on perinteisesti kirjoittanut hahmon pelaajalle. Kuvaukset voivat olla 20 sivuakin pitkiä. Hän arvelee, että larp-kirjoittaminen on vaikuttanut hänen kertojanääneensä. Esimerkiksi sinä-muodon käyttö, jota on nähtävissä muutamassa kokoelman tekstissäkin, on larp-hahmoissa tavallista.

Larpissa myös henkilöhahmo on kaikki kaikessa, sillä jokaisen hahmon pitää olla oman tarinansa päähenkilö. Vahvan kertojanäänen huomaa Langanpäitä-kokoelman teksteistä: aistiminen ja kokemus ovat vahvasti suodattuneet kerronnan kautta.

Lyhyt muoto

– Olen oppinut arvostamaan lyhyttä muotoa, kertoo O.E. Lönnberg, mutta mainitsee kuitenkin romaanikäsikirjoituksen olevan tekeillä.

Hän kertoo, että syitä kirjoittaa aivan lyhyttä proosaa oli useita. Yksi niistä oli Shimo Suntilan esimerkki, toinen se, että hän halusi oppia tiivistämään.

– Rönsyily on helppoa, tiivistäminen vaikeaa.

Lönnberg pohtii, että hänellä on antagonistinen suhtautuminen valtavirran kirjoittamiseen. Hänelle spefi on eräänlaista vastakulttuuria. Kuitenkin myös valtakulttuurin puolelta voi ottaa ja antaa. Hän muistelee yliopiston runokurssia vetäneen Tommi Parkon tokaisua ”tietyllä tavalla jokainen runo kertoo maailmanlopusta”.

– Parkko tarkoitti luultavimmin puhua kuvainnollisesti elämää suuremmasta mullistuksesta, mutta otin lausuman konkreettisesti ja päätin kirjoittaa kurssilla runoja pelkästään maailmanlopusta.

Suureksi kirjalliseksi esikuvakseen Lönnberg mainitsee Neil Gaimanin.

– Toki näin lukeneemmalla iällä tunnistan myös ne ongelmat. Sieltä minun maneereistanikin moni tulee, hän naurahtaa.

Kotimaisia suosikkeja ovat Johanna Sinisalo ja Pasi Ilmari Jääskeläinen.

– Tavoitteeni on kirjoittaa proosaa, joka olisi jollekin lukijalle todella merkityksellistä.

 

O.E. Lönnbergin haastattelijana toimi Saara Henriksson.