Kummalinnun kynästä Mia Myllymäki kertoo pian ilmestyvän Tuulten amiraalin synnystä.
Aloitin romaanini Tuulten amiraalin taustatyön reilut viisi vuotta sitten enkä enää muista varmasti, mikä oli Se Juttu, joka alun perin inspiroi minua etsimään tietoa tietyistä asioista. Mitä vastaan jos minulta kysytään, miten idea kirjaan syntyi?
Innostuin höyryjutuista ja teollistumisesta, kun luin steampunkia – ehkä sain idean sieltä. Rakkauteni Espanjaan ja espanjalaiseen kulttuuriin voi olla yksi selitys, onhan Kolumbus ja Amerikan löytyminen tärkeä osa maan historiaa. Vuonna 2014 aloitin kirjoittamisen opinnot avoimessa yliopistossa: Mahdollisesti oppimistehtävät virittivät ajatukset oikealle taajuudelle. Ehkä kuvittelin mielessäni höyryn voimalla lentäviä ilmalaivoja ja rysäytin Kristoffer Kolumbuksen kanssa yhteen jossain Portugalin edustalla. Löysin vuodelta 2015 proosakurssin tehtävän, jossa Kolumbus saapuu Uuteen Maailmaan savuttavalla ilma-aluksella.
Lähdekirjallisuutta.
Tuulten amiraalin kapteeni Cristo Colom on perinyt esikuvaltaan ominaisuuksia, mutta hän ei ole Kristoffer Kolumbus. Silti minun oli tutustuttava salaperäiseen mieheen, jonka syntyperästä on kiistelty vuosisatoja, mieheen, jonka tarkka ulkonäkö ei ole kenenkään tiedossa. Mieheen, joka oli paitsi käsittämättömän rohkea ja järkevä myös tietyssä mielessä höpsö ja naiivi. Vähitellen hän on tullut minulle tutuksi ja auttanut minua luomaan hahmon nimeltä Cristo Colom. Samalla hän on mahdollistanut muiden hahmojen elämän kirjan sivuilla. Mutta miksi selvittelin hänen alustensa purjetyyppejä puolille öin, tuumailin tuulensuuntia ja kummastelin takiloita? Mikä ihme Kristoffer Kolumbuksen kaltaisessa historian henkilössä sai minut kiinnostumaan itsestään niin, että olen viettänyt hänen seurassaan vuosia? Myönnän toki, että Väkevää mieltä työstäessäni unohdin kapteenimme pitkiksikin ajoiksi Lissabonin satamaan juomaan viiniä ja murehtimaan menneitä, mutta en koskaan jättänyt häntä kokonaan heitteille. Hänessä mielenkiintoisinta on se, mitä hänestä ei tiedetä. Sitä olen käyttänyt hyödykseni.
Kolumbuksen tarina sijoittuu ”totuus on tarua ihmeellisempää” -kategoriaan, johon kapteeni Cristo Colominkin tarina osuisi, ellei olisi valmiiksi tarua. Kapteeneilla on paljon yhteistä: he ovat molemmat sekä onnekkaita että epäonnisia, itsekeskeisiä ja epäitsekkäitä. En kuitenkaan halunnut kirjoittaa jälleen uutta kirjaa Kristoffer Kolumbuksen Amerikan löytöretkestä. Siksi olen ottanut vain sen, minkä olen tarvinnut. Niinpä Cristo Colomin lähtökohdat ovat erilaiset hänen haaveillessaan matkasta Intiaan.
Kristoffer Kolumbus pyysi lupaa ja rahoitusta matkalleen ensin Portugalista niitä saamatta ja kääntyi lopulta voitokkaasti Espanjan hallitsijoiden puoleen: vuonna 1492 hän purjehti espanjalaisten toiveet mukanaan Atlantin yli. Tuulten amiraalini Colom sen sijaan saa tukea molempien maiden hallitsijoilta. Hän varustaa kummallisen laivueen ja matkustaa Valtameren yli lentäen. Hänen rinnallaan seisovilla hahmoilla on vastineensa historiassa, mutta yksi yhteen heitäkään on turha vetää. Etenkään laivamestareita. Ihmettelin heitä pitkään ja mietin, mitä tekemistä antaisin heille aluksillani. Vuoden 2018 keväällä olin kirjoittanut tekstiä yli sata liuskaa, ennen kuin tajusin, keitä laivamestarit todella ovat ja mikä on heidän tehtävänsä: he ovat maageja, jotka pitävät laivat ilmassa. Tämän havainnon myötä fantasia astui käsikirjoitukseen selvemmin kuin aiemmin.
En ole pitänyt kirjaa taustatyön määristä tai siihen käytetystä ajasta, mutta ensimmäiset muistiinpanot löysin vuodelta 2014. Käsikirjoituksen ”aktiivinen kirjoittaminen” – työn ohessa tapahtunut satunnainen puuskittainen tuotteliaisuus – tapahtui 2016–2018. Syksyllä 2018 tarjosin kirjaa kustantajalle ja se hyväksyttiin kustannusohjelmaan. Toki kaikenlaisia yksityiskohtia on pitänyt selvitellä matkan varrella, eikä taustatyötä voikaan kokonaan erottaa kirjoittamisesta.
Arvioni taustatyön määrästä sijoittuu paljon ja todella paljon väliin. Hankin tietoa laivanrakennuksesta, mastopuista, purjetyypeistä ja takiloista. Etsin internetin syövereistä vanhoja karttoja ja Santa Marian replikan piirustuksia. Sâo Jorgen linna tuli tutuksi ja kuluttelin aikaa myös Alhambrassa. Luin Marco Polosta, Henrik Purjehtijasta, Magalhãesista ja muista löytöretkeilijöistä. Tärkeänä innoittajana on toiminut Björn Landströmin Kolumbus – Valtameren amiraali Don Cristóbal Colón ja hänen läntisen meritien kautta Intiaan tekemänsä matkat (Otava 1966).
Valtameren amiraali.
Olen lukenut Kolumbuksen Amerikan löytöretken päiväkirjan suomeksi, englanniksi ja espanjaksi. Yhdessä vaiheessa luin suurimman osan artikkeleista espanjaksi, koska huomasin joissakin käännöksissä epätarkkuuksia. Amerikan löytöretken päiväkirja on kaunokirjallisuuden lukijalle varmaankin tylsää luettavaa, mutta minulle siitä on ollut paljon iloa. Tämä lähdeteos antoi ajatuksen Napoleonin kaltaisesta suuruudenhullusta Kolumbuksesta (megalomania incarnate). Teoksen kunniaksi Tuulten amiraalissa on käytetty päiväkirjamuotoa. Ollaan Kolumbuksesta mitä mieltä hyvänsä – siitä, mitä hänen löytönsä todelliset seuraukset ovat olleet – minä halusin ymmärtää häntä ja antaa hänelle mahdollisuuden. Olin aikeissa tehdä kapteenistani Cristo Colomista vielä pahemman omien unelmiensa orjan, mutta ehkä Tuulten amiraali välittää ristiriitaiset tunteeni molempia kapteeneja kohtaan.
Keräämääni tietoa on huomattavasti enemmän kuin Tuulten amiraalissa on liuskoja. Jonkin pienen yksityiskohdan selvittämiseen on saattanut upota tuntikausia ja lopulta sekin on editoitu pois tekstistä. Siltikään en koe, että tekemäni taustatyö olisi ollut turhaa, vaan toivon näkemäni vaivan ja kuluttamieni tuntien näkyvän lopputuloksessa, kirjan maailmassa ja hahmoissa.
Tarkat lukijat tulevat huomaamaan Tuulten amiraalissa ottamani vapaudet historian ja ajankuvan muutoksissa. Olen täysin säälimättömästi tehnyt Euroopalle ja Kolumbuksen tarinalle, mitä sattui huvittamaan, ja toivoakseni lopputulos on vähintäänkin viihdyttävä. Asioiden muuttaminen omaan tarinaan sopivaksi ei silti ole tapahtunut harkitsemattomasti. Pidin tärkeänä selvittää, mitä historiankirjoissa sanotaan, ja usein totesin, että asioista kerrotaan eri lähteissä vähän eri tavoin. Tieto on aina lisännyt tuskaa, ja historiasta paljastuu uusia seikkoja sitä mukaa kun asioita tutkitaan yhä tarkemmin ja uusilla menetelmillä.
Santa Marian replika 15-1-2019 Madeiralla.
Kuvannut Anni Kuu Nupponen.
Montako linnaa oli Portugalin lipussa vuonna 1492? Minkälaiset mastot ja purjeet Santa Mariassa? Tuohon aikaan aluksissa ei vielä ollut ruoreja, vaan laivoja ohjattiin kannen alla peräsimestä. Myöskään riippumattoja ei ollut, ja miehistö nukkui kansilla ja missä milloinkin taisi. 1400-luvun lopussa Kolumbus aikalaisineen saattoi haaveilla lentämisestä, mutta kapteeni Colomin maailmassa ilmalaivat ovat lennelleet jo hyvän aikaa.
Tuulten amiraali on historian innoittama kirja, tarina kapteenista, jolla on unelma. Se poikkeaa merkittävästi historiallisesta löytöretkestä. Mitä muuta voisi odottaa kirjalta, jossa järkälemäiset merialukset on nostettu siiville? Kuvitelkaa Euroopan taivaalla lipuvia mitä kummallisimpia lentäviä purjelaivoja, jotka jättävät jälkeensä nokisia savuvanoja ja joiden neulamaiset kölit halkovat ilmaa, ja kuvitelkaa itsenne laivan keulakastelliin ja tähyilkää alas, ylös ja horisonttiin – vain mielikuvitus on rajana!
Kirjoittaja
Mia Myllymäki
Mia Myllymäki on kokkolalainen kirjailija, jonka kynä tuottaa monenlaista kummaa tekstiä romaanimittaan ja novelleiksi.
Mia Myllymäen Tuulten amiraali ilmestyy huhtikuussa 2020.
Nyt ennakkomyynnissä!
Romaani
Mia Myllymäen Tuulten amiraali on voimallinen tarina vallan tavoittelusta, unelmista ja vapauden hinnasta. Eletään vuotta 1492 vaihtoehtoisessa historiankulussa: ilmalaivat kohoavat taivaalle höyrytekniikan ja magian voimalla, ja kapteeni Cristo Colom unelmoi matkasta meren yli länteen, kultaisten kattojen ja kallisarvoisten mausteiden valtakuntaan.
