Aistillisuus on tärkeää Carita Forsgrenille

Suklaanmakeaa Ambrosia-romaania kirjoittaessaan konkarikirjailija Carita Forsgren matkusteli ympäri maailmaa ja joutui leikkauksen takia herkkukieltoon.

Osuuskummalta vastikään ilmestynyt romaani Ambrosia yhdistää chick litin ja science fictionin: maapallolla vierailevat avaruusolennot, suklaanautinnot ja kuolemattomuuden haave nivoutuvat yhteen vauhdikkaassa seikkailussa. Mistä moiset aiheet ilmestyivät, kirjailija Carita Forsgren?

– Täytän tänä vuonna 50 vuotta, ja opetan päivätyössäni 20–30-vuotiaita mediaopiskelijoita Tampereen ammattikorkeakoulussa. Toisinaan opiskelijoiden kanssa keskustellessa tuntuu siltä kuin olisin 5000 vuoden ikäinen. Tästä lähti ehkä liikkeelle idea, että kirjassa olisi tuhansien vuosien ikäisiä ihmisiä, jotka näyttävät 50–60-vuotiailta.

Kuolemattomuus on kiehtonut ihmisiä iät ja ajat, ja moni nykyajan miljardööri tavoitteleekin vakavissaan ikuista elämää. Forsgren hyödynsi romaanissaan myyttiä nuoruuden lähteestä sekä kreikkalaisesta ja germaanisesta mytologiasta löytyvää tarinaa kuolemattomuuden antavista kultaisista omenoista.
– Avaruusolennot tulivat mukaan, kun piti löytää jokin selitys sille, miten jotkut ihmiset olisivat saavuttaneet kuolemattomuuden 5000 vuotta sitten.

Ambrosia on Carita Forsgrenille jo viides romaani. Aiemmin hän on julkaissut historialliset romaanit Kolmen kuun kuningatar ja Auringon kehrä sekä trillerit Perintö ja Jänistanssi.
– Ennen kuin Otava julkaisi ensimmäisen romaanini, kirjoitin pääasiassa scifi- ja fantasianovelleja, joita julkaistiin Portti- ja Usva-lehdissä, Forsgren sanoo. Ambrosia ei siis suinkaan ole hänen ensikosketuksensa spekulatiiviseen fiktioon.

Myös Forsgrenin muissa romaaneissa on ollut spefi-elementtejä, kuten enneunia, haamuja ja tulevaisuuden ennakointia. Toisaalta Ambrosia jatkaa kirjailijan aiempaa linjaa historiallisella aikatasollaan, trillerimäisellä juonellaan ja genrellisellä kokeellisuudellaan.

Kirjailijantyön haasteista

Carita Forsgren aloitti Ambrosian kirjoittamisen syksyllä 2016. Hän ylistää Osuuskumman kustannustoimittajien apua romaanin lopulliseen muotoonsa saattamisessa. Itse kirjoitus- ja toimitustyön lisäksi tarvittiin taustatutkimusta: onhan Ambrosiassa esimerkiksi lukuisia eri tapahtumapaikkoja eri puolella maailmaa. Forsgren luonnehtii juuri tapahtumapaikkoja merkitykselliseksi osaksi romaanejaan.

– Pyrin tutustumaan mahdollisimman tarkasti lokaatioihin ennen kirjoittamisen aloittamista, kirjailija sanoo. – Jollei ole mahdollista mennä fyysisesti paikan päälle, käytän Google Street View’tä, kirjallisuutta, näyttelyitä eri museoissa, YouTubea ja joskus ihan Wikipediaa.

Suuressa osassa Ambrosian tapahtumapaikkoja, kuten Hongkongissa, Ljubljanassa ja Grazissa, Forsgren pääsi kuitenkin käymään henkilökohtaisesti työmatkoillaan. Niiden kuvaukset perustuvat suoraan hänen omiin kokemuksiinsa.
– Paikka itsessään on usein hyvä inspiraation lähde sille, mitä henkilöhahmot voisivat keskenään tehdä, Forsgren toteaa.

Konkarikirjailijan mielestä Suomi on hyvä maa kirjailijoille: onhan täällä paljon ihmisiä, joille lukeminen on tärkeää. Päätoimista kirjailijuutta hän ei aivan rohkene suositella.
– Toisaalta jos päivätyö on kiinnostava tai vaatii muuten paljon voimia, voi olla ettei kirjoittamiselle jää kunnolla aikaa.

Nautintojen ikävä

Ambrosiassa herkutellaan paljon suklaalla, ja muutkin aistinautinnot ovat kuvassa mukana. Kirjailijalta itseltään oli kuitenkin suun ilot lähes evätty romaanin kirjoitusaikaan.

– Kyse oli siitä, että alaleukani oli liian pieni ja ahdas, ja hammaslääkärini sanoi, että jos haluaisin pitää omat hampaat suussa vielä seuraavat 30–40 vuotta, leukaa olisi suurennettava. Niinpä sain lähetteen leikkausjonoon, ja sitä ennen hampaita oiottiin pari vuotta, Forsgren muistelee. Järeät hammasraudat sekä ylä- että alaleuassa rajoittivat syömisiä tehokkaasti.

Elokuussa 2017 oli vihdoin leikkauksen aika. Forsgrenin kertomus on hurjaa kuultavaa.
– Alaleuka sahattiin halki kahdesta kohdasta, sitä vedettiin pari senttiä eteenpäin ja väliin kiinnitettiin titaanilevyt pitämään kappaleita paikoillaan luutumisen aikana. Levyt ovat siellä vieläkin, joten olen nyt titaanileuka. Ensi viikolla pääsen vihdoinkin eroon isoista laitteista!

Leikkauksen jälkeen kirjailija laihtui useita kiloja; mitään kiinteää ei saanut syödä.
– Mutta ainakin saatoin antaa romaanihenkilöideni herkutella mielin määrin, Forsgren hymähtää.

Hän kertookin arvostavansa aistillisuutta ja samaistavansa nautinnon ja kärsimyksen elämään.

– Se, joka ei tunne mitään, ei myöskään enää välitä mistään. Buddha ja katolinen kirkko suosittelevat haluista kieltäytymistä, ja onhan siinä perää, ettei pelkkien nautintojen perässä juoksemisesta usein seuraa mitään hyvää. Mutta jos aistien maailma kielletään turmiollisena tai epätodellisena, mennään toiseen ääripäähän. Silloin voisimme yhtä hyvin olla keinoälyjä.

Entä mikä on kirjailijan lempisuklaa?
– Belgialaiset käsintehdyt suklaakonvehdit ja -tryffelit. Wiener Nougat oli suosikkini lapsena.

 

Carita Forsgrenia haastatteli Artemis Kelosaari.

Kommentointi on suljettu.